Petteri "haukuttiin" perinpohjin, ja sitten hän asetettiin työhön
konttoriin entisellä kahdenkymmenen dollarin palkalla. Hänen
toimenaan oli nyt neuvoa Guffeyn laitoksen urkkijoita, kertoa heille
kaiken minkä tiesi yksityisistä punikeista ja heidän järjestöistään.
Hänen tietojaan persoonista, aatteista ja liikkeistä käytettiin
nyt tekasemaan todisteita ja asettelemaan ansoja innokkaille
agitaattoreille. Hän ei enää pystynyt käymään punikista itse,
mutta oli sittenkin vielä urkkimista, jota hän voi toimittaa, kun
esimerkiksi joku lautakunnan jäsen oli "voideltavana" tai heidän
entisyytensä tutkittavana.
I.W.W. liiton toiminta oli lakkautettu American Cityssä, mutta
sosialistit yhä vain toimivat, huolimatta oikeusjutuista ja
tuomioista. Ja sitten oli jo havaittavissa uusi vaara; sotilaita
tuotiin takasin ja päästettiin armeijasta ja osa näistä oli sangen
tyytymättömiä kohteluunsa armeijassa, tyytymättömyyttä lisäsi se,
ettei heille ollut hyviä työpaikkoja eikä presidentin Pariisissa
muokkaama rauhansopimuskaan ollut heidän mieleisensä. He olivat
tapelleet tehdäkseen maailman turvalliseksi kansanvallalle, ja
nyt sanoivat he maailman tulleen sangen turvalliseksi paikaksi
sotavoittoilijoille. Tämähän oli kaikkein vaarallisinta bolshevismia
mitä ajatella taitaa, sillä nämä miehet olivat opetetut käyttämään
aseita eikä voinut olla toivoa että he äkkiä muuttuvat rauhaa
rakastaviksi.
Sodan kuluessa oli ollut puute työvoimasta ja voimakkaammat uniot
olivat elinkustannuksien kohotessa korottaneet jäsentensä palkkoja.
Tämä oli saattanut kauppakamarien ja kauppiasten ja tehtailijaan
liittojen jäsenet vimmaan, ja nyt he havaitsivat tilaisuuden
käyttää palanneita sotilaita lakonrikkureina ja työväenjärjestöjen
murskaajina. He alkoivat heti järjestää sotilaita tätä varten;
American Cityssä kauppakamari luovutti kaksikymmentäviisi tuhatta
dollaria heidän klubihuoneustoaan varten, ja kun raitiotietyöläiset
tekivät lakon, ottivat univormupukuiset sotilaat työläisten paikat.
Eräs Sydney niminen palannut sotilas pani vastalauseen tätä vastaan.
Hän julkaisi lehteä, "Veteraanin ystävä", ja vastusti lehdessään
ankarasti sitä, että hänen tovereistaan tehtiin "skääppejä."
Kauppiasten ja tehtailijain liiton sihteeri kutsutti hänet luokseen
ja uhkaili häntä, mutta hän vain jatkoi työtään, jolloin Guffeyn
toimistolle annettiin tehtäväksi tukkia hänen suunsa. Vaikka Petteri
ei voinut julkisesti toimia tässä, oli se kuitenkin hän, joka koko
toimintaa johti. Sydneyn konttoriin asetettiin urkkijoita, ja niitä
laitettiin sinne niin paljon, että ne olivat toistensa tiellä. Sydney
oli köyhä eikä hänellä ollut kylliksi rahaa lehtensä julkaisemiseen,
joten hän oli kiitollinen, kun sai työntekijöitä ilmaiseksi. Ja
Guffey lähetti hänelle kylliksi "apua" -- seitsemän urkkijaa ja
kätyriä yhteensä -- yksi piti Sydneyn kirjanpitoa, toinen postitti
lehden, kaksi keräsi rahallista avustusta unioilta, ja loput olivat
neuvonantajia ja ystäviä. Kuitenkin Sydney jatkoi kauppiasten ja
tehtailijain liiton haukuskelemista ja hallituksen moittimista siitä,
että se ei hankkinut maata takasin palaneille sotilaille.
Muuan Guffeyn "peitteen alla työskentelijöistä" -- tämä oli Petteri
Gudgen ja Joe Angellsin tapaisten "tieteellinen" nimitys -- oli
mies, jonka nimi oli Jonas. Tämä Jonas sanoi olevansa "filosofinen
anarkisti" ja kävi punaisimmasta punikista koko American Cityssä;
hänen tapanaan oli kokouksissa tehdä kysymyksiä puhujille ja
saada heidät myöntämään oikeutetuksi väkivaltaisuuden, kapinan ja
"joukkotoiminnan." Jollei hän hyväksynyt näitä menettelytapoja,
haukkui Jonas häntä "jänishousuksi", "keltaseksi" ja "työväen
petturiksi." Jotkut kuulijoista aina taputtivat käsiään tälle, josta
Guffeyn urkkijat saivat tietää, kutka olivat oikeita punikkeja.
Petterillä oli ollut jo kauvan epäluuloja Jonaksesta, ja nyt hänet
lähetettiin huoneeseen 427 tapaamaan Jonasta ja suunnittelemaan
hänen kanssaan ansan Sydneylle. Jonas kirjotti kirjeen, jonka muka
oli kirjoittanut joku saksalainen "toveri" ja jossa nimitettiin
muutamia sanomalehtiä Europassa ja kehotettiin lähettämään
näytenumero Sydneyn julkaisua. Tämä kirje postitettiin Sydneylle,
ja kun Jonas seuraavana aamuna meni hänen luokseen, näytti Sydney
kirjettä, jolloin Jonas selitti että nämä olivat työväenlehtiä ja
että niiden toimittajat luonnollisesti olisivat kiitollisia, jos
saisivat tietää, mitä takasin palanneet amerikalaiset sotilaat
oikeastaan ajattelevat asioista. Sydney alkoi kirjottaa kirjettä ja
Jonas seisoi vieressä sanellen: "Entisille vihollisilleni lähetän
täten veljellisen tervehdykseni ja toivotan teidät tervetulleiksi
uuteen ko-operativiseen yhteiskuntaan, joka pian luodaan" --
ja niin edespäin, tavallista kansainvälistä kieltä, jota nämä
agitaattorit pulppusivat yötä ja päivää, ja joka juoksi heidän
kynänsä nenästä aivan itsestään. Sydney postitti nämä kirjeet ja
näytenumerot, ja Guffeyn konttorista huomautettiin postikonttoria,
jossa kirjeet pidätettiin. Kirjanpitäjänä ollut Guffeyn urkkija meni
hallituksen piirilakimiehen virastoon ja vannoi että Sydney oli
ollut salaliitossa vihollisen kanssa sodan aikana, tarkastusmääräys
annettiin, julkaisun konttoriin hyökättiin, tilauslistat otettiin
takavarikkoon ja kaikki, mitä huoneessa oli, heitettiin lattialle.
Ja näin oli Petteri tehnyt nätin työn; mutta tuo lurjus, Jonas,
rupesi väittämään että se olikin hän, joka sen oli aikaansaanut,
ja koetti riistää Petteriltä yksin hänelle kuuluvan kunnian! Mutta
ennenkuin tämä tärkeä seikka oli ratkaistu, tuli Petteri hyvilleen,
kun kuuli että hallitusviranomaiset, jotka juttua olivat tutkineet,
sanoivat että se oli ruokottoman huonosti järjestetty eivätkä
ruvenneet millekään koko asiassa. Mutta kauntin piirilakimies
Burchard ei ollut niin turhan tarkka, hänen apurinsa hyökkäsivät
uudelleen julkaisun konttoriin, särkivät paikat ja raastoivat tuon
sotilaan vankilaan. Tuomari asetti takaussummaksi viisitoista
tuhatta dollaria ja American City "Times" julkaisi uutisen hirveillä
otsikoilla -- miten "Veteraanin ystävän" toimittaja oli saatu kiinni
juuri kun hän oli salaliitossa vihollisen kanssa, ja tässä on nyt
valokuva-jäljennös hänen maansa myyntikirjeestä; myöskin julkaistiin
jäljennös siitä kirjeestä, jonka Sydney oli saanut salaperäiseltä
saksalaiselta salajuonittelijalta, jonka kanssa hän oli samassa
pelissä! Kulutettiin enemmän kuin vuosi oikeudenkäyntiin tätä
toimittajaa vastaan, ja vaikka hän oli vapaana takuuta vastaan,
piti Guffey huolen siitä, ettei hän saanut minkäänlaista työtä
American Cityssä; hänen sanomalehtensä oli tuhottu ja hänen perheensä
nälkäkuoleman uhkaamana.