Nämä olivat koko maailmaa tärisyttäviä päiviä, jolloin ihmiset
ostivat monta sanomalehteä päivässä ja ihmisjoukkoja kerääntyi
suurien kaduilla olevien karttojen ääreen katsellen niillä olevia
pikku lippusia ja miettien, pääsevätkö saksalaiset Pariisiin,
pääsevätkö he Englannin kanaalille ja lopettavat Ranskan
mahdollisuudet käydä sotaa? Ja sitten äkkiä amerikalaiset antoivat
ensimäisen iskunsa ja heittivät saksalaiset takasin Chateau
Thierryssä, ja koko Amerika kohosi varpailleen ja voitonvarmana
kiljui.
Olisi luullut tämän olevan huonon ajan tehdä rauhanaate-agitatsionia;
mutta asevelvollisuusvastaisen liiton jäsenillä oli niin vähän
harkitsemiskykyä, että he juuri tällöin julkaisivat lentolehtisen,
jossa selostettiin omantunnon syistä sotapalveluksesta
kieltäytyneiden rääkkäystä sotilasvankiloissa ja harjoitusleireillä!
Petteri oli toiminut tässä järjestössä alusta alkaen ja hänen oli
onnistunut sisällyttää lentolehtiseen erään lauseen, jonka McGivney
oli ehdottanut. Liittohallitus otti lentolehtisen takavarikkoon
ja liiton jäsenet vangittiin, niiden muassa pikku Ada Ruth, Sadie
Todd ja Donald Gordon. Sadie Todd säälitti Petteriä, huolimatta
siitä, että tämä oli haukkunut häntä. Ada Ruth ei paljoakaan
häntä säälittänyt, sillä olihan silminnähtävää että Ada oli sokea
kiihkoilija, joka ehdoin tahdoin haki rettelöitä. Ja jollei Donald
Gordon ollut oppinut läksyään tuosta pieksämisestä, niin ei hän
voinut syyttää ketään muuta kuin itseään.
Koska Petteri oli tämän asevelvollisuusvastaisen liiton jäsen, niin
oli hän pysyvinään piilossa ja piti yllä pientä ilveilyä Ada Ruthin
serkun kanssa; hän oli englantilainen nainen ja piilotteli Petteriä
kotonaan maalla. Petterillä oli sangen epämukava neljännestunti,
kun Donald Gordon päästettiin vapaaksi takuuta vastaan, sillä tuo
kveekari-poika intti että tuo samainen lause, joka heidät kaikki
oli pulaan saattanut, oli ollut poispyyhittynä, kun hän antoi
käsikirjoituksen Petterille painoon vietäväksi. Petteri intti että
Donald on väärässä, ja nähtävästi onnistui hänen uskotella toiset
jäsenet, ja kun kaikki olivat päässeet vapaiksi takuulla, tuli
hänkin esille piilopaikastaan ja otti osaa pariin yksityisasunnoissa
pidettyyn vastalausekokoukseen.
Sitten alkoi uusi seikkailu, joka oli ehkä kaikkein hämmästyttävin.
Sen toisena osanottajana oli ihan uusi tyttö, ja sen alku tapahtui
Ada Ruthin kotona, jonne muutamia kaikkein huomatuimpia rauhanaatteen
kannattajia oli kokoontunut keskustelemaan rahojen hankkimisesta
heidän oikeudenkäyntiään varten. Tähän kokoukseen saapui Miriam
Yankovich, kalpeana rintoihin tehdyn leikkauksen perästä, mutta sydän
ja aivot yhtä punikkina kuin koskaan. Miriam oli tuonut mukanaan
ystävättären auttamaan häntä kävelemään, sillä yksin liikkumaan oli
hän vielä liian heikko; ja se oli tämä ystävätär, joka oli syynä
Petterin uuteen seikkailuun.
Rosie Stern oli hänen nimensä ja hän oli pieni pyylevä juutalainen
työläistyttö, jolla olivat rohkeat mustat silmät, välkkyvä musta
tukka, punaposket, kauniit valkoset hampaat, jotka säteilivät
hänen hymyillessään. Hän oli pukeutunut aivan kuin olisi tiennyt
kauneutensa ja täydelleen hyväksynyt sen; ja niinpä ei Petteri
hämmästynyt lainkaan, kun Miriam sanoi esittäessään hänet, että
Rosie ei ollut punikki eikä pitänyt punikeista, vaan oli tullut
kokoukseen auttaakseen Miriamia ja nähdäkseen millainen rauhanaatteen
kannattajien kokous oli. Ehkä Petteri olisi niin hyvä ja koettaisi
tehdä hänestä punikin! Ja Petteri oli niin hyvä, mielelläänkin,
sillä hän ei ollut koskaan ollut niin kyllästynyt rauhanaatteen
kannattajien valituksiin kuin nyt, kun poikamme olivat ajaneet
saksalaiset pois Marnelta ja paraikaa kirjottelivat nimiään historian
kaikkein tärkeimmille lehdille.
Rosie oli Petterille yllätys -- erilainen kuin kukaan hänen
ennen tapaamansa tyttö -- ja Petteri ryhtyi heti alustaviin
toimenpiteisiin, ja pian hän huomasikin että tyttö oli hänelle
erittäin suosiollinen. Petteri tiesi luonnollisesti että hän oli
yläpuolella tämän roikan, mutta hän ei ollut tottunut siihen,
että muut sen seikan huomasivat, ja kävi nyt taas niinkuin
tavallisesti kävi, kun joku nainen hymyili hänelle -- hänen omanarvon
tuntemisensa paine kohosi vaaran-pisteen yläpuolelle. Rosie kuului
niihin ihmisiin, jotka ottavat maailman siltä kannalta kuin se
todellisuudessa on ja koettavat nauttia siitä sen kuin voivat, ja
sillä aikaa kuin rauhanaatteen kannattajat pitivät kokoustaan,
istui Petteri tytön kanssa nurkassa ja kertoi hänelle kuiskaten
seikkailujaan Pericles Priamin mukana ja Jimjambon temppelissä. Rosie
voi töin tuskin pidättää nauruaan, hänen mustat silmänsä loistivat,
ja ennen kuin ilta oli kulunut, olivat heidän kätensä joutuneet
kosketuksiin useamman kerran. Sitten Petteri lähti saattamaan
tyttöjä, ja sanomattakin on selvää, että Miriam vietiin ensin
kotiinsa. Vuokrakasarmit olivat pimeitä tähän aikaan illasta ja kadut
tyhjinä, joten heidän onnistui halailla äkkipikaa ennenkuin erosivat,
ja Petteri meni kotiinsa kuin siivillä -- jalat tuskin ulottuivat
maahan.
Rosie teki työtä paperilaatikko-tehtaassa ja seuraavana iltana
vei Petteri hänet illalliselle, ja teerenpeli kehittyi nopeasti.
Mutta Rosieta vaivasi perääntymishalu, ja kun Petteri uteli syytä
siihen, selitti tyttö. Hän ei välittänyt punikeista; hän oli väsynyt
punikkien laverteluihin eikä hän koskaan tule rakastamaan punikkia.
Katsokaa Miriam Yankovichia -- mitä oli hän tehnyt elämästään! Hän
oli ollut kaunis tyttö ja olisi voinut saada rikkaan miehen, ja nyt
pitää häntä leikellä kappaleiksi! Ja katsokaa Sadie Toddia, joka
raataa itsensä kuoliaaksi, ja Ada Ruthia, jonka runot tekevät ihmisen
sairaaksi! Rosie pilkkasi heitä kaikkia ja antoi heistä nerokkaan
pistelijäitä lausuntoja, ja luonnollisesti oli Petteri sisimmässään
aivan samaa mieltä; mutta Petterin oli oltava toista mieltä, ja tämä
sai Rosien vihaiseksi ja pilasi heidän hauskanpitonsa ja pani heidät
miltei riitelemään.
Näin ollen oli erittäin vaikea olla ilmaisematta oikeita tunteitaan.
Kun Petteri oli kuluttanut kaikki rahansa ja paljon aikaa eikä ollut
päässyt sen pitemmälle, päätti hän tehdä myönnytyksiä tytölle --
hän sanoi ettei hän enää yritäkkään tehdä hänestä punikkia. Rosie
irvisteli: "Te olette erittäin ystävällinen, Mr. Gudge, mutta
sopisiko minun tehdä teistä 'valkonen'?" Ja hän lisäsi että hän
haluaa sellaisen miehen, joka tekee paljon rahaa ja pystyy pitämään
tytöstään huolen. Petteri vastasi että hän kylläkin "tekee rahaa"
oikein rutosti. Millä ihmeen tavalla, kysyi Rosie. Petteri ei
sanonut, mutta lupasi todistaa sen hänelle viemällä hänet teaatteriin
joka ilta.
Ja näin kävi kamppailu illasta iltaan. Petteri hullaantui yhä enemmän
tähän mustasilmäiseen kaunottareen, ja tämä kävi yhä viettelevämmäksi
ja ärsyttävämmäksi puhuen paljon Petterin radikalisuudesta. Rosien
isä oli tuonut hänet pikkutyttönä Kishinewista, mutta hän sanoi
olevansa sadan prosentin amerikalainen yhtäkaikki; nuo pojat,
jotka peittosivat paraikaa hunneja, olivat hänen mielestään vasta
poikia, ja hän sanoi varttovansa yhtä niistä takasin. Missä on vika,
miksei Petteri täytä velvollisuuksiaan? Oliko hän asevelvollisuuden
karkkoja? Rosie ei ollut koskaan kärsinyt karkkojia, eikä hän
paljoakaan välittänyt miehestä, joka ei pysty tekemään selvää
itsestään. Viimeksi juuri sinä päivänä oli hän lukenut noiden
hunnien julmuuksista. Miten voi kukaan täysiverinen mies olla
myötätuntoinen rauhanaatteen kannattajille ja pettureille? Ja miksi
Petteri sitten seurusteli heidän kanssaan ja kannatti heitä, jollei
hän ollut myötämielinen heille? Kun Petteri koetti heikosti vastata
rauhanaatteen tavallisilla väitteillä, sanoi Rosie: "Hitto vie,
teillä luulisi olevan enemmän järkeä kuin että puhuisitte noin!" Ja
Petteri tiesi luonnollisesti että hänellä oli liian paljon järkeä, ja
oli vaikea pitää sitä salassa. Hän oli juuri menettänyt yhden tytön
punikkisuutensa vuoksi. Pitikö hänen nyt menettää toinen?
Pari viikkoa he hyökkäilivät ja väistelivät. Rosie antoi joskus
Petterin suudella, ja viettelys pani usein Petterin pään ihan
sekasin. Hän päätteli että tämä oli kaikkein ihmeellisin tyttö,
minkä hän eläissään on tavannut; Nell Doolinkin jäi auttamattomasti
varjoon. Mutta sitten taas tyttö rupesi puhumaan Petterin
punikkisuudesta ja halveksi häntä ja kieltäytyi tapaamasta häntä.
Lopuksi Petteri myönsi että hänen myötätuntonsa punikkeja kohtaan
on hälvennyt, Rosie on käännyttänyt hänet ja nyt hän halveksii
punikkeja. Ja Rosie vastasi että hän on sangen mielissään, ja
että nyt heidän on heti lähdettävä tapaamaan Miriam Yankovichia
ja kerrottava tämä hänelle -- ehkä hänkin saataisiin tekemään
parannuksen. Petteri oli nyt pulassa; hänen täytyi ottaa lupaus että
Rosie pitää tämän salassa. Mutta Rosie suuttui silmittömästi ja sanoi
että parannus, joka on pakko pitää salassa, ei ole mikään parannus,
vaan alhaista teeskentelyä, ja Petteri Gudge on raukka ja menköön
tiehensä Rosien silmistä! Ja Petteri parka meni, sydän murheen
murtamana ja pää sekaisin.