Petteri oli nyt hyvällä tuulella, sillä viranomaiset olivat
heränneet toimimaan, ja kun hän toi heille uusia tietoja, näki hän
mielihyväkseen, että niiden mukaan toimittiin. Se nähtävästi oli
hallituksen miesten ja piirisyyttäjän viraston toimintaa, mutta
Petteri tiesi, että hän ja muut Guffeyn miehet olivat todella ne,
jotka kulissien takaa ohjasivat tätä toimintaa. Guffeyllä oli rahaa,
hän teki työtä niille, jotka todella hallitsivat American Cityä;
Guffey oli määrääjä. Ja samoin oli laita ympäri maan; punikkeja
hävittivät kauppakamarien, tehtailijain ja kauppiasten liittojen
ja sellaisilla salanimillä kuin "Amerikan kehitysliitto" käypien
järjestöjen salaiset asiamiehet.
He menettelivät täydelleen mielivaltaisesti, sillä maa oli sodassa
ja sotakiihko riehui kuin kulovalkea kaikkialla. Ei tarvinnut muuta
kuin nimittää miestä saksalaismieliseksi tai bolshevikiksi -- jos
oli kylliksi kiihtynyt tehdessään tämän -- niin pian sai kokoon
roskajoukon, joka meni miehen kotiin ja ruoski hänet, tai tervasi ja
höyhensi, tai tappoi. Vuosikausia olivat suurliikemiehet vihanneet
agitaattoreita, ja nyt vihdoinkin oli heidän aikansa tullut;
jokaisessa kaupungissa, jokaisessa tehtaassa, myllyssä ja kaivoksessa
oli joku Petteri Gudge työssä, joku "valkosten" "Jimmie Higgins"
urkkimassa ja "sokaroimassa" punikkien "Jimmie Higginsiä." Kaikkialla
oli Guffeytä ja McGivneytä johtamassa näitä töitä, nuija-junkkareita
ja pyssymiehiä, joilla oli apulais-sheriffin merkkejä takin
sisäpuolessa ja paljon muitakin merkkejä, jotka antoivat heille
rajattoman vallan puolustaa maata pettureita vastaan.
Harjotusleireillä oli kolme tai neljä miljoonaa miestä, ja joka
viikko lähti itärannikon satamista suuria laivastoja viemään
sotilaita "siellä kaukana" oleville taistelukentille. "Siellä
kaukana" oli paikka, johon meni biljoonien dollareiden arvot
ammukkeita ja sotatarpeita, ynnä myöskin koko maan isänmaalliset ja
muut tunneryöpyt. Petteri luki lisää toimituskirjotuksia ja saarnoja
ja puheita, ja hän oli ylpeä ja iloinen, tietäen tekevänsä osansa
tästä suuresta seikkailusta. Kun hän luki, että maan suurimmat
teollisuuskapteenit vaativat palveluksestaan hallitukselta vain
yhden dollarin vuodessa, niin mitä valittamista on hänellä, joka
saa kaksikymmentä dollaria jok'ainoa viikko! Kun jotkut punikit
puheissaan ja tuossa "kirjallisuudessa" sanoivat, että nämä
teollisuuskapteenit olivat semmoisten yhtiöiden johtajia, jotka
häikäilemättä nylkivät hallitusta ja tekivät kolmesta kymmeneen
kertaan enemmän voittoa kuin koskaan ennen -- silloin Petteri heti
tiesi, että hän nyt kuuntelee kaikkein vaarallisinta bolshevikia;
hän antoi miehen nimen McGivneylle ja McGivney nykäsi jostakin
näkymättömästä nuorasta, ja mies sai äkkiä potkun työpaikastaan --
tai ehkä häntä vastaan nosti kaupungin terveyslautakunta syytöksen
siitä, että oli jättänyt solkkuastian hetkeksi kannetta!
Itsepintaisen agitatsionin perästä olivat punikit onnistuneet saada
tuomarin päästämään McCormickin ja muut salaliittolaiset vapaaksi
viidenkymmenen tuhannen dollarin takuulla päätä kohti. Se harmitti
Petteriä tavattomasti, sillä olihan aivan selvää että kun joku
punikki vangittiin, pitivät muut punikit häntä marttyyrinä ja hän
kohoutui huomattuun asemaan, mutta jos hänet sitten päästettiin
vapaaksi, oli hänen agitatsioninsa ja puheensa kymmenen kertaa
tehokkaampaa. Agitaattorit pitäisi joko pitää vankilassa koko ikänsä,
tai sitten antaa niiden tykkänään olla rauhassa. Mutta tuomarit
eivät käsittäneet tätä -- niiden päät olivat täynnä kaikellaista
lakitöskää, ja ne olivat antaneet Andrewsin ja muiden punikkien
lakimiesten vetää itseään nenästä. Herbert Ashton ja hänen toverinsa
myöskin pääsivät vapaiksi takuulla, ja "Clarionia" julkaistiin yhä ja
myytiin kaduilla aivan avoimesti. Vaikka se ei enää uskaltanutkaan
vastustaa sotaa avoimesti, julkaisi se kaikki tietoonsa saamat
epäkohteliaat seikat tuosta "jättiläis-kauppahuoneesta", jota
kutsuttiin Suurbritannian hallitukseksi, ja myöskin "ranskalaisista
pankkiireista" ja "italialaisista imperialisteista". Se vaati
kansanvaltaa Irlannille, Egyptille ja Intialle, ja häpeemättä
puolusti bolshevikeja, noita saksalaismielisiä juonittelijoita ja
naisten yhteiskunnallistuttajia.
Petteri keräili lisää todisteita "Clarionin" joukkoa ja I.W.W.-läisiä
vastaan. Pian sitten hän luki sen hyvän uutisen, että hallitusmiehet
olivat vanginneet pari sataa I.W.W. liiton johtajaa ympäri maata
ja myöskin sosialistipuolueen toimeenpanevan komitean jäsenet ja
nämä tullaan asettamaan syytteeseen salaliittoutumisesta. Sitten
tuli McCormickin ja Hendersonin ja noiden toisten oikeusjuttu, ja
Petteri luki eräänä aamuna "Timesistä" etusivulta uutisen, joka sai
hänet hämmästymään. Joe Angell, yksi dynamiittijuonen johtajista,
oli tunnustanut ja todisti syyttäjien puolesta! Hän oli kertonut
piirisyyttäjälle, ei ainoastaan oman osansa juonesta räjäyttää
ilmaan Nelse Ackermanin talo, vaan myöskin minkä osan tuosta
salaliitosta jokainen toinen syytetyistä oli tehnyt -- hän selitti
tarkkaan, miten dynamiitti oli hankittu, ja nimitti kaikkien niiden
johtavimpien kansalaisten nimet, jotka olisivat tulleet saamaan
saman kohtalon kun Nelse Ackerman! Petteri luki edelleen henkeään
pidättäen ihmetyksestä, ja kun hän oli päässyt loppuun, kierieli hän
vuoteellaan ja nauroi ääneensä. Peijakas, miten kierää! Petteri oli
laatinut tekopelin Guffeyn kätyrille, eikä Guffey tietenkään voinut
antaa miehensä mennä vankilaan, joten asia oli järjestetty niin,
että hän "tunnustaa" ja todistaa syyttäjien puolesta sekä palkaksi
toveriensa pettämisestä pääsee vapaaksi!
Oikeusistuinten ohjelmistot olivat täynnä "vakooja"-juttuja; pappeja
vastaan, jotka olivat koettaneet saarnoissaan puhua rauhanaatteen
hyväksi; työväenmiehiä vastaan, jotka elivät koettaneet tehdä
lakkoja; asevelvollisuusvastaisen liiton jäseniä ja heidän
opetuslapsiaan, asevelvollisuuden karkkojia ja väistelijöitä
vastaan; anarkisteja ja sosialisteja ja kveekareita, I.W.W.-läisiä,
kommunisteja ja "russelilaisia" vastaan. Useita juttuja oli esillä
samalla kertaa, ja melkein jokaisessa olivat Petterin sormet
mukana. Petterin oli väliin saatava joku todistuskappale, väliin
otettava selvä jostakin valamiesehdokkaasta, väliin suunniteltava ja
toimeenpantava joku sievä tekopeli puolustajien todistajia vastaan.
Petteri piti jokaista eri juttua persoonakohtaisena asianaan, ja
jokaista syylliseksi julistamista persoonallisena voittonaan. Ja
kun syytetyt aina julistettiin syyllisiksi, alkoivat Petterin
isänmaalliset tunteet uudelleen riehua, ja muisto Nell Doolinista ja
Ted Crothersista häipyi unohduksiin. Kun McCormick ja hänen mukanaan
muut salaliittolaiset tuomittiin, jokainen kahdeksikymmeneksi
vuodeksi vankilaan, ajatteli Petteri että hän oli sovittanut
kaikki syntinsä, ja hän rohkeni ujosti huomauttaa McGivneylle että
elinkustannukset kohosivat yhtämittaa ja että hän oli jo kuusi
kuukautta pitänyt lupauksensa ettei edes iske silmää kenellekään
naiselle. McGivney sanoi että sama kai se on, voihan Petterin palkan
korottaa kolmeenkymmeneen dollariin viikossa.