Tosi oli että Petteri oli niin hämillään, että oli miltei mykkä.
Voiko tosiaankin olla totta, että tämä kunnioitettava henkilö oli
punikki? Yksi niistä seikoista, jotka olivat Petteriä enimmän
radikaleissa kiukuttaneet, oli heidän melunsa ja hyökkääväisyytensä;
mutta tässä oli nyt suuremmoinen tyyneys ulkonäössä ja käytöksessä,
pehmeä, alhainen ääni -- ja kauneutta, keski-ijästä huolimatta
rypytön iho, joka hohti terveyttä ja hienoa puhtautta. Nell
Doolinilla oli hohtava iho, mutta hänellä oli aina aikalailla
kasvojauhetta, ja kun tutki tarkkaan, kuten Petteri oli tehnyt,
huomasi sameita paikkoja hiusrajassa ja kaulalla. Mutta Mrs. Goddin
iho hohti niinkuin voi otaksua jumalattaren ihon hohtavan, ja kaikki
hänessä todisti jumalallista: ja täydellistä hyvinvointia. Petteri ei
voinut selittää, mikä se oli, joka aiheutti tämän viimeksi mainitun
vaikutelman niin eittämättömästi. Ei se johtunut siitä, että hänellä
oli yllään jalokiviä, sillä Mrs. Jamesilla oli ollut enemmän ja
suurempia; ei se ollut hänen hajuvetensäkään, sillä Nell Doolin
levitti ympärilleen enemmän sulotuoksua; mutta jotenkin Petteri-parka
sen tunsi -- hänestä näytti ettei yhtään Mrs. Goddin kalliista
pukimista oltu koskaan ennen pidetty, ettei lattialla olevien
kalliiden mattojen päälle kenenkään jalka ollut koskaan astunut,
eikä edes tuolillakaan, millä hän istui, kukaan ollut koskaan ennen
istunut. Pikkunen Ada Ruth oli kutsunut Mrs. Goddia "koko maailman
äidiksi", ja nyt hän äkkiä rupesi Petteri Gudgen äidiksi. Hän oli
lukenut aamulehdet ja puhutellut puhelimitse muutamia kauhistuneita
ja suuttuneita punikkeja, joten Petterin ei tarvinnut sanoa kuin
muutama sana selitykseksi siteilleen ja laastareilleen. Hän tarttui
viileällä kädellään Petteriä kädestä ja äkkiä kyyneleet tulivat hänen
suuriin sinisiin silmiinsä.
"Oh, te olette yksi noita poikaparkoja! Kiitos jumalan etteivät ne
tappaneet teitä!" Ja hän johti Petterin pehmeälle leposohvalle ja
asetti hänet makaamaan silkkipatjoille. Petterin unelma Olympian
vuoresta oli toteutunut täydellisesti! Hän mietti että jos Mrs. Godd
olisi halukas pysyväisesti näyttelemään Petteri Gudgen äidin osaa,
olisi hän valmis luopumaan punikkivasaisesta urkkijatoimestaan ja
sen vaaroista ja hermojännityksestä; hän unohtaisi velvollisuutensa,
maailman riidat ja huolet; hän yhtyisi Olympian vuoren hunajan
syöjiin ja siman juojiin!
Mrs. Godd istui ja puhutteli Petteriä pehmeällä äänellään ja katseli
häntä hyväntahtoisilla sinisillä silmillään, ja Petterin mielestä
hän ei koskaan ollut tuntenut sellaisia tunteita kuin nyt. Tottahan
oli että kun hän oli mennyt tapaamaan Miriam Yankovichia, oli
vanha Mrs. Yankovich ollut aivan yhtä hyväntahtoinen, ja osanoton
kyyneleet olivat aivan samoin tulleet hänen silmiinsä. Mutta eihän
Mrs. Yankovich ollut muuta kuin lihava ja vanha juutalais-akka, joka
asui vuokrakasarmissa ja haisi pyykkisaippualta ja keskeneräiseltä
pyykiltä; hänen kätensä olivat olleet kuumat ja limaiset, eikä
Petteri ollut lainkaan kiitollinen hänen osanotostaan. Mutta tavata
osanottoa, äidillistä ja ystävällistä puhetta tässä taivaallisessa
ympäristössä -- se oli sentään toista!