Petteri ei ollut ollut näin kiihtynyt siitä saakka, kun oli odottanut
tavatakseen nuorta Lackmania. Hän ei oikeastaan ollut koskaan antanut
itselleen anteeksi kallista epäonnistumistaan, mutta nyt hänelle
annettiin uusi tilaisuus. Hän ajoi katuvaunulla etukaupunkiin, käveli
pari mailia ja saapui kukkulalla olevalle palatsille, joka oli
puistikon ja komean italialaisen puutarhan ympäröimänä. McGivneyn
neuvojen mukaan hän keräsi rohkeutensa hituset ja meni palatsin
pääovelle sekä soitti ovikelloa.
Petteri oli kuuma ja tomuinen pitkän kävelynsä jälkeen ja hiki oli
tehnyt juovia hänen kasvoilleen ryvettäen laastarilaput. Hän ei
ollut paraimmillaankaan mikään huomiota ansaitsevan näköinen mies,
ja nyt, pidellen resuista olkihattuaan käsissään, muistutti hän
paljon tavallista kulkuria. Kuitenkin näytti siltä, että ranskalainen
kamarineitsyt, joka tuli ovea avaamaan, oli tottunut oudonnäköisiin
vieraisiin. Hän ei neuvonut Petteriä keittiön ovelle eikä uhannut
usuttaa koirat hänen kimppuunsa, vaan sanoi yksinkertaisesti:
"Istuutukaa, olkaa hyvä. Sanon rouvalle."
Ja pian tulikin Mrs. Godd olympialaisen hyväntahtoisuuden pilvessä;
hän oli suuri ja tanakka nainen, ikäänkuin erikoisesti rustattu
jumalattaren osaa näyttelemään. Petteri oli äkkiä kunnioituksesta
haljeta. Miten hän oli uskaltanut tulla tänne? Ei Hotel de Soton
monien ja moninaisten jumalattarien keskellä, ei kuningas Nelse
Ackermanin palatsissa, ollut hän tuntenut niin täydellisesti omaa
alhaisuuttaan kuin nähdessään tämän tyyneen, hitaasti liikkuvan
suuren naisen. Hän oli ruumiillistunut hyvinvointi, hän oli "sitä
ehta oikeaa lajia." Vaikka hänen avoimista sinisistä silmistään
loistikin hyväntahtoisuus, tunsi Petteri kuitenkin selvästi
hänen tyrmistyttävän paremmuutensa. Hän ei tiennyt että hänen
velvollisuutensa "gentlemannina" oli nousta seisomaan, kun nainen
astuu huoneeseen, mutta vaisto pakotti hänet jaloilleen ja seisotti
häntä siinä silmiään räpyttäen, kun nainen lähestyi häntä suuren
huoneen toiselta puolelta.
"Miten voitte?" sanoi nainen alhaisella, selvällä äänellään, katsoen
häntä vakavasti hyväntahtoisilla, avoimilla sinisillä silmillään.