Lisää saapui, kunnes noin kolmekymmentä oli läsnä, jolloin kokous
alettiin. Oli silminnähtävää että viranomaiset olivat tahallaan
suunnitelleet dynamiittijuonen, jotta saisivat tekosyyn tuhotakseen
I.W.W. liiton; ne olivat sulkeneet kokoushuoneen ja ottaneet
takavarikkoon kaiken, kirjotuskoneet, kaluston ja kirjat -- ja niistä
antaneet erään sapoteesia käsittelevän kirjan American City "Timesin"
toimittajille! Tätä tervehdittiin suuttumuksen ilmaisuilla. Myöskin
olivat viranomaiset ruvenneet peukaloimaan liiton postia, joten
järjestön kirjallisuutta oli nyt pakko lähettää pikarahtitavarana.
Järjestö taistelee nyt olemassaolonsa puolesta, ja oli keksittävä
keino, miten saadaan todellisia tietoja kansalle. Jos kellään on
esityksiä, niin nyt niitä sopii tehdä.
Yksi esitys tuotiin esille toisensa perästä; ja sillä aikaa istui
Petteri kuin neuloilla. Miksikä ne eivät jo tule -- nuo kauppakamarin
ja tehtailijain ja kauppiasten liiton nuoremmat jäsenet -- ja tee
tehtäväänsä ilman enempää viivyttelemistä? Luulivatko ne että Petteri
tulee istumaan siellä koko illan, vavisten pelosta -- eikä hän ollut
syönyt edes illallistakaan!
Äkkiä Petteri hypähti. Ulkoa kuului huuto, ja Donald Gordon, joka
oli puhumassa, pysähtyi äkkiä, ja kokouksessa olijat tuijottivat
hetken toisiinsa ja muutamat niistä hyppäsivät pystyyn. Kuului
lisää huutoja, jotka muuttuivat kipeiksi älähdyksiksi, ja jotkut
huoneessa olijat riensivät oville, toiset ikkunoita ja rappusia
kohti. Petteri ei tuhlannut aikaa, vaan sukelsi kaappiin, ryömi sen
etäisimpään nurkkaan, vetäen siellä olevia vaatteita päälleen. Ja
sitten tunkeutui kaappiin lisää ihmisiä, suojellen Petteriä vieläkin
paremmin.
Piilopaikastaan hän kuunteli meteliä, mikä huoneissa vallitsi. Ilma
oli _täynnä_ naisten kiruntaa, tappelevien miesten kirouksia, sinne
tänne heiteltyjen huonekalujen kolinaa ja sitä ilkeää kalketta,
joka syntyy, kun kapula jysähtää ihmisten päihin. Kauppakamarin ja
tehtailijain ja kauppiasten liiton nuoremmat jäsenet olivat tulleet
niin suurena joukkona, että heidän suunnitelmansa varmasti tulee
täytetyksi. Heitä oli kyllin täyttämään huoneet ja ovireijät ja
pari kolme vartioimaan jokaista ikkunaa ja sitäpaitsi joukkioita
ulkopuolella pitämään huolen siitä, ettei kukaan voi päästä pakoon
käyttämällä kattoa ja pihamaan hedelmäpuita pakotienään.
Petteri veti takkinsa kauluksen korviinsa ja kuunteli melua, ja pian
hän kuuli niidenkin kirkuvan, jotka olivat hänen päällään kaapissa,
ja käsitti että nyt niitä vedetään ulos ja piestään; hän tunsi käsien
tarttuvan häneen ja hän ulisi ja vinkui pelosta; mutta mitään ei
tapahtunut hänelle ja hän sai sen verran rohkaistuksi luontoaan, että
vilkasi ylös ja näki miehen, jolla oli musta naamari kasvoillaan,
mutta jonka hän sittekin helposti tunsi McGivneyksi, Petteri ei
milloinkaan koko elämänsä aikana ollut ollut niin iloinen kuin
nyt nähdessään naamioidun rotan naaman! McGivneyllä oli kädessään
kapula ja hän iski oikealle ja vasemmalle Petterin ympärillä olevia
vaatteita. Hänen takanaan olivat Hammett ja Cummings peittämässä
tätä hommaa, ja hekin löivät iskun silloin tällöin, mutta sangen
varovaisesti ja huolellisesti.
Vähitellen taukosi tappelu huoneissa ja ulkona, sillä kaikki
huoneissa olleet oli lyöty tainnoksiin tai sidottu. Ja sitten
useat Guffyn urkkijoista jotka olivat tutkineet näitä punikeita
pari vuotta, tarkastivat heidät ja ottivat huostaansa ne, jotka he
erikoisesti halusivat saada käsiinsä, tarkastivat, oliko heillä
aseita ja sen jälkeen panivat heidät rautoihin. Muuan näistä miehistä
lähestyi Petteriä, joka silmänräpäyksessä pyörtyi ja ummisti
silmänsä; sitten Hammett otti häntä kainaloista ja Cummings jaloista,
ja McGivney käveli rinnalla kunniavahtina sanoen tuon tuostakin: "Me
haluamme tämän miehen, pidämme hänestä huolen."
He kantoivat Petterin ulos, ja täällä pimeässä avasi hän silmiään
sen verran, että näki kadun olevan täynnä autoja, joihin punikeita
laahattiin. Petterin ystävät kantoivat hänet erääseen autoon, joka
heti lähti liikkeelle, ja sitten Petteri tuli jälleen tajuntaansa ja
nämä neljä miestä nauroivat katketakseen taputtaen toisiaan olalle
ja huomauttaen niistä tyydytyksen tunnetta hivelevistä seikoista,
joita olivat nähneet. Oliko Hammett huomannut verikuhmua, jonka
Grady oli saanut otsaansa, ja miten veri siitä valui? Hänhän halusi
olla punikki -- he olivat vain auttaneet häntä tulemaan sellaiseksi
-- sisältä ja päältä! Oliko McGivney huomannut, miten eräs heidän
miehistään, "Buck" Ellis, oli lyönyt kulkuri-runoilijan nenän pois
sijoiltaan? Ja nuori Ogden, kauppakamarin presidentin poika, oli
epäämättä osottanut tunteensa tätä karjaa kohtaan, niinhyvin narttuja
kuin uroksiakin kohtaan; kun tuo Yankovich rääviö oli antanut häntä
korvalle, oli hän tarttunut tuota naaraspirua tisseistä kiinni ja
kiskonut ne miltei irti, kunnes hän kiljui kuin puolihullu ja lopuksi
pyörtyi.
Niin, he olivat tehneet puhdasta jälkeä. Mutta siinä ei ollut vielä
kaikki, he tulevat viemään asian päähän saakka tänä iltana, kautta
jumalan! He antavat näiden rauhanaatteen kannattajien maistaa sotaa,
he tulevat lopettamaan punasen terrorin American Citystä! Jos Petteri
haluaa, voi hän tulla mukaan näkemään tätä jaloa työtä; he menevät
maaseudulle ja siellä on aivan pimeä, ja jos hän pitää naamarin
kasvoillaan, on hän tykkänään turvassa, Petteri myöntyi; hänen
verensä kiehui ja hän oli täynnä metsästys? intoa, hän halusi olla
läsnä, kun saalis tapettiin, tapahtuipa mitä tahansa.