Sieltä meni Petteri jälleen huoneeseen 427. Nell oli arvellut ettei
Nelse Ackerman tule menettämään minuuttiakaan seuraavana aamuna; ja
niin kävikin. Petteri löysi kirjeen pöydältä, jossa sanottiin: "Odota
minua, haluan tavata sinut."
Petteri odotti, eikä aikaakaan, niin McGivney saapui ja istuutui
Petteriä vastapäätä, alkaen hyvin vakavana: "Kuuleppa nyt, Petteri
Gudge, tiedäthän että olen ystäväsi."
"Tiedän -- luonnollisesti."
"Olen suojellut sinua", sanoi McGivney. "Ilman minua olisit rotkossa
paraikaa, ja Guffey koettaisi hiottaa sinusta tunnustuksen että olet
laittanut koko tuon dynamiittijutun. Haluan että tiedät tämän ja
senkin että edelleenkin aijon olla puolellasi, ja että toivon sinun
menettelevän suorasti myöskin minua kohtaan."
"Niinpä tietenkin!" sanoi Petteri. "Mitäs sitten?" Sitten McGivney
alkoi selittää: Vanha Nelse Ackerman oli saanut jostakin sen
ajatuksen, että poliisiviranomaiset peittävät häneltä jotakin. Hän
oli luonnollisesti puolikuollut pelästyksestä tämän jutun takia.
Hän suletuttaa itsensä muutamaan kaappiin joka yöksi ja kun hänen
vaimonsa lähtee auto-ajelulle, täytyy auton uutimien olla alhaalla.
Ja nyt hän vaatii että hänen täytyy saada tavata sitä miestä, joka on
saanut ilmi tämän salajuonen. McGivneylle oli sangen vastenmielistä
ilmaista Petterin salaisuus kenellekään, mutta Nelse Ackerman oli
mies, jonka sana on laki. Hän se oikeastaan oli Petterin työnantaja;
hän oli antanut suuria summia rahastoon, jolla kustannettiin Guffeyn
salapoliisilaitos eikä Guffey eivätkä viranomaisetkaan uskaltaneet
yrittää pettää häntä.
"No, samahan se on", sanoi Petteri, "eihän se haittaa, vaikka hän
tapaakin minut."
"Hän tulee kyselemään sinulta tätä juttua", sanoi McGivney. "Hän
koettaa saada selville kaiken, minkä voi. Ja sinun tulee suojella
meitä; sinun täytyy saada hänet käsittämään että olemme tehneet
kaiken, mikä on mahdollista. Sinun täytyy saada meidät hyvään valoon
hänen silmissään."
Petteri lupasi juhlallisesti että hän tulee niin tekemään; mutta
McGivney ei ollut tyytyväinen. Hän oli kiihtynyt ja koetti iskeä
Petterin päähän yhteistunteen tärkeyttä ja uskollisuutta tovereitansa
kohtaan. Se kuulusti aivan samalta kuin "tuplajuulaisten" agitatsioni!
"Voit ehkä luulla että tässä nyt on sinulla tilaisuus hypätä meidän
selkäämme ja kiivetä korkeammalle meitä, mutta älä unohda, Petteri
Gudge, että koneisto on meidän hallussamme, ja viime tingassa se
on aina koneisto, joka voittaa. Olemme lyöneet mäsäksi montakin
miestä, jotka ovat yrittäneet metkuilla kanssamme, ja niin teemme
sinullekin. Vanha Nelse tulee kiskomaan sinusta irti mitä tietoja
vain halunneekin; epäilemättä tulee hän tarjoomaan sinulle hyvän
hinnan -- mutta ennen pitkää olet pelisi pelannut hänen kanssaan ja
palaat tänne, mutta annan sinulle varotuksen: kautta luojan, jos
vain pelaat saastaista peliä kassamme, niin Guffey heittää sinut
rotkoon kuukauden tai parin perästä, ja sieltä sinut kannetaan ulos
paareilla!"
Ja Petteri lupasi ja vannoi taaskin; mutta saatuaan tilaisuuden, hän
sanoi: "Eikö sinunkin mielestäsi Guffeyn tulisi tehdä jotakin, kun
sain ilmi sen salaliiton?"
"Kyllä", sanoi McGivney, "se ei ole kuin kohtuus."
Ja he jatkoivat tinkimistään. Petteri osotti kaikkia niitä vaaroja,
joita hänellä oli, ja kaikkea sitä kunniaa, minkä ne toiset saivat.
Guffeylle ei sanomalehdissä oltu annettu kunniaa tästä, mutta oli
varma että hänen isäntänsä sen olivat tehneet, ja Guffey tulisi
saamaan vieläkin enemmän sitä, kun Petteri puolustaa häntä American
Cityn kuninkaalle. Petteri sanoi että tämä oli vähintäinkin tuhannen
dollarin arvoinen, ja lisäsi että hänen tulisi saada se aivan heti,
ennen kuin menee tapaamaan kuningasta. McGivney ärisi raivokkaasti:
"Kuule, Gudge! Onko sinulla otsaa vaatia niin suurta summaa siitä,
että me tuemme sinun tekopeliäsi?"
McGivney tavallisesti kohteli Petteriä kuin pelkuria raukkaa; mutta
hän oli oppinut että oli yksi tilanne, jolloin tämä pieni mies
tykkänään muuttui, ja tämä tilanne oli aina, Kun oli kysymys rahasta.
Nyt oli kysymys siitä; ja kun McGivney ärisi ja näytteli hampaitaan,
teki Petteri samoin. "Jollette pidä tekopelistäni", ärähti hän, "niin
menkää ja valittakaa siitä sanomalehdille!"
Petteri oli taaskin muuttunut tappelukoiraksi ja saanut hampaansa
toisen koiran nokkaan, eikä hellittänyt. Hän oli nähnyt
rotannaamaisen miehen vetävän rahaa taskustaan ennenkin, ja tiesi
että jos koskaan, niin nyt siellä sitä on. Ja hän intti -- tuhat
dollaria, tai ei mitään; ja samoin kuin ennenkin, tuli hänen
sydämensä raskaaksi, kun McGivney veti esille rahat ja niitä olikin
paljoa enemmän kuin Petteri oli ymmärtänyt vaatia!
Mutta Petteriä lohdutti se ajatus että tuhat dollaria on koko sievä
summa, ja hän lähti Nelse Ackermanin taloa kohden hyvällä tuulella.
Tässä yhteydessä mainittakoon että hän havaitsi hyväksi tuumaksi olla
sanomatta tästä tuhannesta Nellille mitään. Kun naiset saavat tietää
että miehellä on rahaa, eivät ne anna hetkeäkään rauhaa ennenkuin
ovat saaneet kynsiinsä joka sentin, tai ainakin ovat saaneet ne
menemään!