He raahasivat Petterin vuokrakasarmin asukasjoukon läpi, heittivät
hänet autoon ja ajoivat joutuin poliisiasemalle, jossa hänen nimensä
otettiin kirjoihin ja hänet asetettiin koppiin. Häntä hermostutti,
kun hän ei ollut tullut sopineeksi Hammettin kanssa, kuinka kauvan
hänen tules vankilassa viipyä. Mutta ei kulunut tuntiakaan ennenkuin
eräs vartija tuli ja vei hänet erääseen yksityishuoneeseen, jossa
olivat McGivney ja Hammett, poliisipäällikkö, yleisen syyttäjän
apulainen, ja viimeksi ja vaarallisin -- Guffey. Tämä raitiotrustin
pääsalapoliisi otti Petterin huostaansa.
"Sanoppa nyt, Gudge", sanoi hän, "mikä tämä juttu oikeastaan on,
jonka olet meille laittanut?"
Se oli kuin isku vasten Petterin naamaa. Sydän heitti lyömästä, leuka
valahti ja hän tuijotti kuin järjetön. Herra jumala!
Mutta hän muisti Nellin viimeiset vakavat sanat: "Pysy lujana,
Petteri, pysy lujana!" Ja niin hän huusi: "Mitä tarkotatte, Mr.
Guffey?"
"Istu tuolle tuolille", sanoi Guffey. "Ja kerro nyt mitä tiedät
tästä jutusta. Ala alusta ja kerro kaikki -- joka sana!" Ja Petteri
alkoi. Hän oli ollut I.W.W. liiton huoneustossa edellisenä iltana.
Siellä oli olut paljon puhetta järjestön saamattomuudesta ja siitä,
mitä tulisi tehdä asevelvollisuuden vastustamiseksi. Petteri toisti
väitteet yksityiskohdin, keskustelun väkivallasta, dynamiitista ja
tappamisesta, Nelse Ackermanin ja toisten kapitalistien nimistä. Hän
kertoi näistä laajasti ja lisäili paljon Nellin opetuksiin -- sillä
Nell oli sanonut että tästä hän voi kertoa vapaasti niin paljon kuin
vain haluttaa.
Sitten hän kertoi että kokouksen loputtua hän oli huomannut
useiden miehistä kuiskailevan keskenään. Ollen ottavinaan kirjan
kirjahyllyltä oli hän päässyt lähelle Joe Angellia ja Jerry Ruddia;
hän oli kuullut eri sanoja ja lauseiden osia, "dynamiitti",
"matkalaukku kaapissa", "Nelse", j.n.e. Ja kun miehet menivät ulos
huomasi että Angellin taskut olivat pullollaan ja luuli että hänellä
on pommeja ja että he ovat valmiit tekemään jotakin. Hän kiiruhti
rohdoskauppaan ja soitti McGivneylle. Viipyi kauvan ennen kuin
McGivney vastasi, ja kun hän oli sanonut sanottavansa ja juossut
ulos, ei miehiä missään näkynyt. Hän oli epätoivoinen, pelkäsi
tunnustaa McGivneylle, ja hän kulki pitkin katuja etsien miehiä.
Hän vietti lopun yötä puistossa. Mutta sitten aamulla hän huomasi
paperilapun taskustaan ja arveli että joku oli sen sinne asettanut
aikoen kutsua hänetkin salajuoneen osakkaaksi; ja niin hän oli
ilmottanut sen McGivneylle, ja se olikin kaikki mitä hän tiesi.
McGivney alkoi häntä ristikuulustella. Hän oli kuullut Joe Angellin
puhuttelevan Jerry Ruddia; oliko hän kuullut Angellin puhuttelevan
ketään toista? Oliko kukaan muu kuiskannut? Mitä hän oli kuullut Joe
Angellin sanovin? Petterin täytyi kerrata joka sana moneen kertaan.
Lopulta hän muistikin, niinkuin Nell oli käskenyt, vielä yhden
lauseen: "Mac pani sen 'saapas-kissaan'." Hän näki toisten vaihtavan
katseita. "Ne olivat juuri nuo sanat, jotka kuulin", sanoi Petteri.
"En tiennyt mitä ne merkitsevät."
"Saapas-kissa", sanoi poliisipäällikkö, pyöreäruumiinen mies, jolla
oli ruskea huuliparta ja purutupakkaa toisessa suunpielessä. "Sehän
merkitsee 'sapoteesia', eikö niin?"
"Kyllä", sanoi rotannaamainen mies.
"Tiedätkö huoneustossa olevan mitään, jolla on jotakin tekemistä
sapoteesin kanssa?" kysyi Guffey Petteriltä.
Petteri mietti. "En tiedä", sanoi hän.
Miehet puhuivat keskenään pari minuuttia. Poliisipäällikkö sanoi että
poliisit olivat ottaneet takavarikkoon kaikki McCormickin tavarat, ja
ehkä niistä löytyy jotakin asiaa selventävää. Guffey meni puhelimeen
ja sanoi numeron, jonka Petteri tunsi -- I.W.W. liiton huoneuston
numeron. "Onko se Al?" kysyi hän. "Me haluaisimme saada tietää, onko
siellä huoneustossa mitään, jolla on jotakin tekemistä sapoteesin
kanssa. Oletteko huomanneet mitään -- välinettä, kuvaa, kirjotusta --
tai sellaista?" Varmaankin oli vastaus kieltävä, koska Guffey sanoi:
"Etsikää tarkemmin, ja jos löydätte, niin ilmottakaa heti minulle
poliisipäällikön virastoon. Saisimme ehkä siitä johtolangan."
Sitten Guffey pani kuulotorven koukkuun ja kääntyi Petteriin.
"Gudge", sanoi hän, "tämä nyt on kaikki mitä tiedät; onko tämä kaikki
mitä voit meille kertoa?"
"On."
"No, sitten on paras ettet enää jatka tätä petkutusta hetkeäkään.
Tiedämme että koko tämä juttu on tekopeliä, etkä voi saada meitä
siihen yhtymään."
Petteri tuijotti Guffeytä sanattomana; ja Guffey taas otti pari
askelta Petteriä kohti, kädet nyrkissä ja otsa kamalasti rypyssä.
Petteriä yökötti kauhistuksesta, kun hän muisti valmistuneisuuspäivän
räjähdyksen jälkeiset hetket. Pitääkö hänen nyt taas käydä läpi tuon
saman myllyn?
"Nyt ratkaisemme tämän kysymyksen tässä, Gudge", jatkoi
pääsalapoliisi. "Kerrot kaikkea tätä Angellista -- muka hänen
puheistaan Jerry Ruddille ja että hänen taskunsa olivat täynnä
pommeja, ja kaikkea muuta -- ja hän itse kieltää tuon kaiken."
"Mutta su-su-sus-s-suuri luoja!" sähisi Petteri. "Onhan
_luonnollista_ että hän kieltää!" Petteri tuskin voi uskoa korviaan
-- ottavat todesta dynamiittisankarin kiellot, ja puhuvat siitä
sitten vielä hänelle!
"Niin, Gudge", vastasi Guffey, "mutta yhtähän on että saat tietää
totuuden nyt kuin ehkä joskus jälkeenpäin -- Angell on yksi
miehistämme; hän on toiminut meidän hyväksemme 'tuplajuulaisten'
joukossa koko viime vuoden."
Maa halkesi Petterin jalkojen alla, ja hän putosi nurinniskoin alas,
alas -- kauhistuksen ja epätoivon aivan kaikkein syvimpiin kuiluihin.
Joe Angell salapoliisi niinkuin hänkin! "Sinisilmäinen Enkeli", joka
puhui dynamiitista ja murhista sadoissa radikalien kokouksissa ja
säikytteli kaikkein rohkeimpiakin vallankumouksellisia yltiöpäisillä
lausunnoillaan -- Angell oli salapoliisi, ja Petteri oli rakentanut
ja laukaissut hänelle 'ansan'!