Työ oli nyt tehty, paitsi että täytyi saada vielä McCormick tulemaan
kohtaamispaikalle huomenaamulla. Nell oli kirjottanut ja aikoi
lähettää erikoispostissa kirjeen McCormickin kotiin. Sen hän saa
noin kello seitsemän aamulla, ja kirjeessä oli koneella kirjotettuna
seuraavaa:
"Mac: Tule huoneeseen 17 atelieri-talossa kello kahdeksan aamulla.
Tärkeää. Suunnitelmamme on valmis ja minun osani on jo tehty. Joe."
Nell arveli että McCormick luulee tämän kirjeen tulleen Angellilta.
Hän ei tiedä, mitä siinä tarkotetaan, mutta sen varmempaa on että
hän tulee ottamaan selvää. Tärkein seikka oli nyt, että salapoliisit
hyökkäisivät huoneustoon aivan heti, kun salaliittolaiset ovat
saapuneet, sillä niin pian kuin heillä olisi aikaa keskustella
asiasta vähän, tulisivat he epäluuloisiksi ja karkaisivat heti.
McGivneyn täytyy pitää miehensä valmiina; hänelle täytyy ilmottaa
hyvissä ajoin että hänellä on kylliksi aikaa ilmottaa miehilleen.
Mutta yksi seikka oli vielä vastuksena -- jos McGivney saisi
tilaisuuden, alkaisi hän kuulustella Petteriä, ja Nell oli varma
että silloin Petterille kävisi hullusti. Tarpeetonta on sanoa että
Petteri oli yhtä mieltä; hänen sydämensä uhkasi lakata sykkimästä,
kun hän ajattelikaan sitä. Oikeastaan halusi Petteri jättää koko
jutun sikseen, mutta hän ei uskaltanut sanoa niin, hän pelkäsi
kumppaninsa vihlovaa ivaa. Petteri puristi kätensä nyrkkiin
ja kiristi hampaansa yhteen, ja joka kerta kun he sivuuttivat
katulampun, käänsi hän kasvonsa poispäin, jotta Nell ei näkisi hänen
kasvoistaan nöyryyttävää pelkoa, joka häntä kalvoi. Mutta Nell
huomasi sen kumminkin. Hän havaitsi olevansa tekemisissä vapisevan,
harmaakasvoisen pelkurin raukan kanssa ja menetteli sen mukaan; hän
kehitti suunnitelman yksityisseikat ja antoi Petterille määräyksensä
-- ja katsoi että hän ne täytti.
Petteri tiesi McGivneyn kodin puhelinnumeron, mutta tarkotus oli
että hän käyttäisi sitä vain kaikkein epätoivoisimmissa tapauksissa.
Nell käski hänen käyttää sitä nyt ja kertoa McGivneylle että hän oli
keksinyt joidenkin I.W.W. liiton jäsenten McCormickin johdolla olevan
aikeissa räjäyttää ilmaan ihmisiä dynamiitilla. Niillä oli joitakin
pommeja matkalaukussa huoneustossaan ja olivat juuri lähdössä
jonnekin -- pommeja taskussa. Petterin täytyy seurata heitä, muutoin
voivat he päästä hänen näkemistään ja tehdä jonkun rikoksen ennenkuin
hän ehtii estää. McGivneyn täytyy tuota pikaa koota miehensä ja
pitää automobiilit valmiina lähtemään, kun Petteri antaa merkin.
Petteri tulee seuraamaan salaliittolaisten perässä ja soittaa taas
McGivneylle niin piin kuin mahdollista.
Nell erikoisesti painosti että kun Petteri puhuttelee McGivneytä,
tulee hänellä olla tavattoman kiire, eikä hänellä ole aikaa vastata
mihinkään kysymyksiin. Hänen tulee olla kiihkosta tärisevässä
tilassa; ja Petteri arveli että se on helppoa. Hän harjotteli Nellin
neuvojen mukaan jokaisen sanan, mitä hänen pitää sanoa ja miten hänen
täytyy keskeyttää keskustelu ja lyödä puhelin kiinni. Sitten hän meni
kulmauksessa olevaan, koko yön avoinna olevaan rohdoskauppaan ja
eräästä puhelinputkasta soitti McGivneyn kotiin.
Se oli suuressa vuokratalossa ja otti jonkun aikaa ennenkuin Petteri
kuuli herransa äänen, joka oli unelias ja vihanen. Mutta Petteri
herätti hänet pian. "Mr. McGivney, dynamiittisalajuoni!"
_"Mitäh!"_
"I.W.W. Niillä on pommeja matkalaukussa! Ne menevät räjäyttämään
jonkun ilmaan!"
"Jumalani! Mitä tarkotat? Kutka?"
"En tiedä vielä. En kuullut kaikkia, ja minun on pian mentävä. Ne jo
lähtevät. Minun täytyy seurata niitä. Voivat päästä pakoon ja silloin
on myöhäistä. Kuuletteko, minun on seurattava niitä!"
"Kuulen, kuulen. Mitä haluat minun tekevän?"
"Soitan niin pian kuin saan tilaisuuden. Pitäkää miehenne valmiina,
ainakin tusina! Hankkikaa autoja, että voitte tulla nopeasti.
Ymmärrättekö?"
"Kyllä, mutta --"
"Ei ole aikaa enää, voivat kadota minulta, pitää mennä! Olkaa lähellä
puhelinta ja pitäkää miehenne valmiina -- pitäkää kaikki valmiina.
Ymmärrättekö?"
"Niin, mutta kuule! Ethän vain ole erehtynyt?"
"En, en", huusi Petteri. "Olen varma. Niillä on dynamiittia! Johan
sanoin. Se on mies, jonka nimi on Nelse"
"Mikä Nelse?"
"Se, jonka ne aikovat tappaa. Minun pitää nyt mennä, laittakaa
kaikki valmiiksi. Hyvästi!" Ja Petteri löi puhelimen kiinni. Hän
oli niin kiihtynyt tästä näyttelemisestään, että hän hyppäsi ulos
putkasta ja juoksi ulos rohdoskaupasta, ikäänkuin hänen todella olisi
pitänyt koettaa saada kiinni dynamiittisankareita, jotka kantoivat
dynamiittipommeja!
Hän pysähtyi, kun näki Nellin ja he kulkivat taaskin pitkin katua.
He saapuivat pieneen puistoon ja istuutuivat eräälle penkille, koska
Petterin jalat eivät enää jaksaneet kantaa hänen painoaan. Nell
kierteli puiston ja katsoi ettei toisilla penkeillä ollut ketään;
sitten hän tuli takasin ja harjotteli seuraavan kohtauksen Petterin
kanssa. Se oli tarkkaa työtä, sillä aika läheni, jolloin Petterillä
ei enää olisi Nell turvanaan, vaan täytyisi hänen seistä omilla
jaloillaan. Petteri tiesi sen, ja hänen jalkansa tuntuivat sangen
heikoilta. Häntä jänisti, jänisti niin peijakkaasti ja hän halusi
sanoa ettei hän voi; hän halusi mennä McGivneyn luo ja tunnustaa
kaikki. Nell arvasi, mitä tapahtui hänen sielussaan ja koetti säästää
hänet siltä nöyryytykseltä, joka johtuisi siitä, että Petteri
huomaisi hänen tietävän. Nell istui lähelle Petteriä ja laski kätensä
hänen kädelleen puhuessaan, ja pian Petteri tunsi salaperäisen
nautinnon kulkevan läpi hänen ruumiinsa. Hän asetti kätensä Nellin
vyötäisille saadakseen yhä enemmän samaa nautintoa; ja Nell salli
tämän, vieläpä tapahtui nyt ensi kerran, että Nell ikäänkuin
kehottikin häntä siihen. Petteri oli sankari nyt, hän oli keskellä
rohkeaa ja vaarallista peliä; hän tulisi viemään sen läpi kuin mies
ja ansaitsemaan Nellin ihailun. "Maamme on sodassa!" huudahti Nell.
"Ja nämä perkeleet koettavat häiritä sitä!"
Ja pian oli Petteri valmis tappelemaan vaikka koko maailmaa vastaan;
Petteri oli valmis vaikka itse ottamaan pommin ja menemään ja
räjäyttämään ilmaan American Cityn rahakuninkaan! Tässä mielentilassa
oli hän aamuun asti, istuen puiston penkillä heila sylissä, toivoen
että se ottaisi hiukan enemmän huomioonsa hänen rakastelunsa eikä
niin kiinteästi luettaisi hänellä läksyään.