Tuli aika, jolloin syyttäjäpuoli lopetti, ja Petteri kutsuttiin
Andrewsin konttoriin, jotta voidaan ennakolta käydä läpi hänen
todistuksensa. Andrews sanoi että häntä tultaisiin tarvitsemaan parin
kolmen päivän kuluttua.
Petteri ei ollut koskaan aikonutkaan olla puolustus-todistajana; hän
oli vain heitä narrannut -- "vetänyt heitä nenästä", niinkuin hän sen
sanoi pysyäkseen heidän kanssaan hyvissä väleissä loppuun saakka.
Hänellä oli kuitenkin ollut paljon päänvaivaa siitä, miten hän voi
selviytyä pälkähästä. Petteri oli juuri syömässä, kun hänelle vilahti
mieleen keino, ja hän niin hätkähti itsekin että sai palan piirakkaa
"väärään kurkkuun" ja hänen täytyi hypätä istuimeltaan ja juosta
ulos ravintolasta. Se oli hänen ensimäinen neronleimauksensa; tähän
saakka oli McGivney suunnitellut kaikki asiat, mutta nyt oli Petteri
tulemaisillaan omaksi isännäkseen! Miksi hänen täytyisi alistua
toisten määrättäväksi, kun hänellä kerran on itselläkin aivot? Hän
kertoi suunnitelman McGivneylle ja tämä sanoi sen olevan "helkutin
hienon", ja Petteri oli niin ylpeä, että vaati palkankorotusta, jonka
myöskin sai.
Tällä suunnitelmalla oli kaksi hyvää puolta -- ei ainoastaan
Petterin maine ja asema pysynyt hyvänä punikkien joukossa, vaan
myöskin se saisi aikaan parantamattoman vaurion McCormickille,
joka oli puolustuspuolen väsymättömimpiä työskentelijöitä ja yksi
Amerikan Cityn vaarallisimmista punikeista, ja sitä paitsi Petterin
persoonallinen vihollinen. McGivney nykäsi parista näkymättömästä
langasta, ja kertoessaan jutun käsittelystä mainitsi American City
"Times" huhusta, jonka mukaan puolustuspuolella oli tarkotuksena
asettaa todistajaksi mies, joka väitti että häntä on kidutettu
kaupungin vankilassa ja koetettu saada todistamaan väärin Gooberia
vastaan; syyttäjäpuoli oli tutkinut tämän miehen entisyyttä ja
havainnut että hän aivan nykyään oli vietellyt muutaman nuoren
tytön, joka oli tehnyt itsemurhan, kun mies kieltäytyi menemästä
naimisiin hänen kanssaan. Petteri vei tämän sanomalehden mukanaan
lakimies Andrewsin konttoriin ja vaati nähdä tätä ennen kuin hän
meni oikeustupaan; hän osotti uutista lehdessä ja sanoi sen tekevän
lopun hänen todistaja-arvostaan. "Se on raukkamainen, saastainen
valhe!" selitti hän. "Ja se, joka on tätä valhetta levitellyt, on Pat
McCormick!"
Sellaisia ovat pulmat, joita tulee lakimiehille ratkaistaviksi
rikosasiain oikeudenkäynneissä! Andrews teki parhautensa
paikatakseen asiaa; hän rukoili Petteriä -- jos se on valhetta, niin
pitäisihän Petterin olla iloinen voidessaan vastata parjaajilleen.
Puolustuspuoli lupasi asettaa todistajia kieltämään sen. Itse Sadie
Todd tulisi kieltämään sen.
"Mutta Sadie sanoi että hän epäilee minua!"
"Kyllä", sanoi Andrews, "mutta hän kertoi minulle aivan äskettäin
ettei hän ole varma."
"Mitä hyvää siitä minulle on!" vastasi Petteri. "Jos ne kysyvät
minulta, onko kukaan minua tästä koskaan syyttänyt, niin minun
täytyy sanoa että McCormick on syyttänyt; ja jos he asettavat hänet
todistamaan, niin tuleeko hän kieltämään että on syyttänyt minua?"
Petteri raivosi McCormickia vastaan; on siinäkin radikaali -- on
muka "aatteen" mies, eikä kuitenkaan ole enempää mieltä kuin että
levittelee vääriä parjauksia toverista! Petteri oli tehnyt työtä
jutun hyväksi lähes kuusi kuukautta melkein ilmaiseksi, ja nyt
odotettiin että hän menisi todistajatuolille, vaikka tuollaisia
juttuja on levitetty hänestä ja syyttäjäpuoli ostelee todistajia
todistamaan hänet roistoksi! "Ei siitä mitään tule!" sanoi Petteri.
"Minulla ei ole mitään tekemistä koko jutun kanssa enää. Asettakaa
McCormick todistajaksi pelastamaan Gooberin henki! Minusta ette
enää hyödy!" Ja sulkien korvansa lakimiehen pyynnöille hyökkäsi
Petteri ulos hänen konttoristaan ja meni Gooberin puolustuskomitean
konttoriin jossa antoi saman näytännön.