Petteri meni lakimies Andrewsin luo ja pyysi työpaikkaa: hän sanoi
haluavansa työskennellä jutun hyväksi, ja niin hänet pantiin työhön
puolustuskomitean konttoriin, jossa hän kuuli puhuttavan jutusta
aamusta iltaan ja sai tietoonsa paljon arvokasta. Hän oli kohtelias
ja sai ystäviä; ennen pitkää hän oli tutustunut puolustuspuolen
yhteen parhaimmista todistajista ja sai selville että kerran tämä
mies oli ollut sekaantunut erääseen avioerojuttuun. Petteri sai
ilmi kysymyksessä olevan naisen nimen, ja Guffey ryhtyi työhön
laittaakseen hänet American Cityyn. Tämä tehtäisiin viekkaasti, ilman
että naisella oli aavistustakaan mihin häntä tultaisiin käyttämään.
Hänelle laitettaisiin tilaisuus tavata entistä lemmittyään, ja
vanha rakkaus leimahtaisi uuteen liekkiin, ja Guffey asettaisi
puolen tusinaa miehistään laukaisemaan ansan -- ja siinä olisi
muuan Goober-jutun puolustus-todistajista mennyttä miestä! "On aina
jotakin, johon ne saa tahriintumaan", sanoi McGivney ja maksoi
mielihyvällä Petterille viisisataa dollaria tästä tiedosta.
Petteri olisi ollut hurjan onnellinen, mutta juuri tähän aikaan
hänelle sattui kamala onnettomuus. Jenni oli viime aikoina puhunut
naimisiin menosta yhä enemmän, ja nyt hän ilmaisi Petterille syyn,
joka teki naimisiin menon välttämättömäksi. Tyttö sanoi tämän
alasluoduin kasvoin ja punastuneena ja vavisten; ja Petteri oli niin
tyrmistyksissään, ettei hän voinutkaan näytellä osaa, jota häneltä
odotettiin. Tähänastisissa lemmenongelmissa hän oli ottanut tytön
syliinsä ja lohdutellut häntä, mutta nyt näkyivät hetkisen hänen
todelliset tunteensa.
Jenni raivostui heti. Mikä häntä vaivasi? Eikö hän aikonutkaan naida,
vaikka oli luvannut? Käsitti hän kai sen, ettei enää voi lykätä? Ja
Petteri joka ei tiennyt hysterisistä kohtauksista mitään, menetti
älynsä kerrassaan eikä keksinyt parempaa keinoa kuin juosta ulos
talosta läimäyttäen oven kiinni mennessään.
Kuta enemmän hän asiaa mietti, sitä selvemmin hän käsitti että
hän oli nyt pirun merrassa. Raitiotietrustin palvelijana hän oli
arvellut olevansa turvassa vastuunalaisuudelta lakiin nähden; mutta
hän oivalsi että tässä oli pula, josta kaupungin mahtimiehet eivät
voisi häntä pelastaa. Voisivatkohan ne järjestää asioita niin, että
hän voisi naida tytön, ja sitten päästä vapaaksi hänestä, kun hänen
työnsä on tehty?
Petteriä pelotti niin, että hänen täytyi soittaa puhelimella Guffeyn
konttoriin ja saada käsiinsä McGivney. Tämä oli vaarallista, sillä
syyttäjäpuoli yhdisteli salaa puolustuspuoluelaisten johtolankoja
omiinsa, ja pelkäsi että puolustajat tekevät samallaista. Huolimatta
tästä vaarasta Petteri käski McGivneyn tulla tavalliseen paikkaan;
ja siellä he juttelivat tästä asiasta ja Petterin pelko osottautui
oikeaksi. Kun hän kertoi pulansa McGivneylle, nauroi tämä
rotannaamainen mies hänelle vasten kasvoja. Se oli hänen mielestään
niin hassua, ettei hän lopettanut nauramistaan ennenkuin huomasi että
hänen vakoojansa oli raivostua.
"Mitä nauramista siinä on?" uteli Petteri. "Jos minä olen mennyttä,
niin mistä saatte lisää tietoja?"
"Mutta jumalani!" sanoi McGivney. "Miksikä hankit itsellesi sellaisen
tytön?"
"Minun oli otettava sellaisen kuin sain", vastasi Petteri. "Ja
sitäpaitsi, ne ovat kaikki samanlaisia -- niille käy huonosti, eikä
sitä voi auttaa."
"Voipa tietenkin!" sanoi McGivney. "Mikset ennen sanonut? Mutta jos
sinulla nyt on vastuksinasi naimiskauppa, niin on se sinun asiasi; et
voi vyöryttää sitä minun niskoilleni."
He inttivät ja väittelivät. Rotannaamainen mies sanoi olevansa varma
siitä, ettei ollut mitään keinoa, jolla Petteri olisi muka naivinaan
tytön ja pääsisi siitä sitten irti. Hän joutuisi vain vielä pahempaan
pulaan -- ja luonnollisestikaan ei hänestä enää olisi vakoojaksi.
Ainoa minkä hän voi tehdä on antaa tytölle jonkun verran rahaa ja
lähettää hänet jonnekin, jossa vika korjataan. McGivney lupasi
hankkia tietoonsa lääkärin, joka tekisi työn.
"Niin, mutta mitäs minä hänelle sanon?" sanoi Petteri. "Tarkotan että
miksi en nai häntä!"
"Keksi joku juttu", sanoi McGivney. "Sopisihan sinun 'muistaa' että
sinulla on jo vaimo." Sitten kun hän huomasi Petterin epäilevän: "Sen
voi helposti tehdä. Laitan sinulle akan, jos vain haluat. Mutta sitä
ei tarvita -- kerro vain tytölle joku kovanonnen juttu. Sano että
sinulla on vaimo ja että olet toivonut pääseväsi hänestä eroon, mutta
nyt oletkin saanut tietää ettei se käykään päinsä. Sano että vaimosi
on saanut vihiä siitä, mitä sinä oikeastaan täällä hommaat ja nyt
tekee sinulle uhkavaatimuksia. Ja koeta tehdä asiat niin, ettei tyttö
voi tehdä mitään, jottei hän vahingoittaisi Gooberin puolustusta.
Ja jos hänellä Gooberin puolustus on sydämenasianaan, niin ei hän
häväise sinua; ehkä ei kerro edes sisarellensakaan."
Petterille ei ollut mieluista tehdä niin. Hän oli näkevinään pikku
Jennin hysteerisenä sohvalla, kuten hän oli ollut Petterin lähtiessä,
ja hän pelkäsi pitkää tunnekohtausta, joka nyt näytti olevan
välttämätön. Kuitenkin näytti siltä, että hänen on pakko siihen
alistua; hän ei voinut keksiä mitään parempaa. Ja sen pitää tapahtua
vielä nopeaankin, sillä parin tunnin kuluttua tulisi Sadie kotiin, ja
silloin se olisi ehkä myöhäistä.