Petterin rakkausseikkailut olivat tähän saakka olleet samaa maata
kuin hänen muutkin elämän kokemuksensa; oli ollut toivoa ja
ihmeellisiä haaveita, jotka hyvin harvoin toteutuivat. Petteri tiesi
koko joukon tällaisista asioista; orpokodissa ei ollut montakaan
pahetta, joita hän ei olisi nähnyt, hyvin harvoja riettaita
mielikuvia, joita hän ei tuntenut. Pericles Priam oli elänyt kuin
merimies -- morsian joka satamassa; ja näissä pikkukaupungeissa ja
maakylissä ei Petterillä yleensä ollut muuta paikkaa mihin mennä kuin
mihin Pericles meni, joten Petteri oli ollut todistajana monelle
herransa seikkailulle ja vieläpä tämän uskottukin. Mutta näistä
tytöistä ja naisista ei yksikään ollut tietävinäänkään Petteristä.
Petteri oli vain "kakara"; ja kun hän vanheni eikä ollut enää
kakara, vaan alhaisten viettien raatelema nuorukainen, niin eivät
he sittekään edes ottaneet häntä huomioonsa -- se ei kannattanut!
Petteri ei ollut mitään; hänellä ei ollut yhteiskunnallista asemaa,
ei rahaa, eikä minkäänlaista "vientiä"; pienikasvuinen kierohampainen
ja toinen olkapää korkeammalla kuin toinen. Mitä hän voi odottaa
naisilta muuta kuin ivanaurua ja tylyyttä?
Sitten Petteri tuli Jimjambon temppeliin, ja siellä tapahtui hänelle
kerrassaan ruhjovaa -- hän rakastui tuskaisesti silmiään ja korviaan
myöten. Tässä laitoksessa oli kamarineitsyt, hurmaava irlannitar,
jolla oli tukka kuin päivänpaiste, posket kuin omenat ja nauru, joka
sai astiat hyllyllä tanssimaan. Hän nauroi Petterille, hän nauroi
jokaiselle miehelle, joka koetti ottaa häntä vyötäisiltä. Hän antoi
tuon yrityksen onnistua kerran pari kuukaudessa, pitääkseen miehet
innostuneina ja pysyäkseen vireessä.
Ainoa mies, jota hän todella suosi, oli pesulaitoksien ajuri, ja
Petteri havaitsi pian syyn siihen. Tällä ajurilla oli käytettävinään
auto sunnuntaisin ja Nell pukeutui paraisiinsa ja lähti hänen
kanssaan huviajelulle. Ajuri tuhlasi viikkopalkkansa huvittaakseen
Nelliä näillä ajeluilla -- Petteri tiesi sen siitä, että Nell ei
pitänyt sitä salassa maanantai-aamuna. "Jessus, kun oli hauskaa!" oli
hänen tapansa sanoa, ja sitten hän luetteli jääkermat, karusellit,
onnenpyörät ja muut hassutukset. Hän kertoi tatueeratusta miehestä,
viisijalkaisesta vasikasta ja naisesta, joka oli puoliksi mies -- ja
kalisteli koko ajan astioitaan.
Niin, hän oli ihmeellinen olento, ja Petterille kävi selväksi
että hänen elämänsä lopullinen päämäärä oli saavuttaa moinen
"hieno naisystävä." Hän huomasi että oli vain yksi edellytys, jota
kaivattiin, ja se oli raha. Ei kukaan huomannutkaan, jos ei ollut
rahaa. Ainoastaan kerran oli Nell lähtenyt hänen mukaansa, ja
sillä kertaa menivät Petteriltä kuuden kuukauden säästöt, ja koska
Petteri ei ollut voinut salata katkeruuttaan, kun ne menivät kaikki,
sanottiin häntä "kitupiikiksi"', ja koko seurustelu loppui siihen.
Nell katosi samalla kertaa kuin muutkin poliisien hävitettyä
"temppelin." Petteri ei tiennyt miten hänen oli käynyt, mutta vanhat
haaveet häntä vieläkin seurasivat ja hän kuvitteli usein näin -- jos
poliisit olisivat saaneet hänet kiinni ja hän oli vankilassa, nyt kun
hänellä oli "vaikutusvaltaa", nyt voisi hän koettaa saada hänet ulos
vankilasta, viedä pois ja pitää piilossa pesulaitoksen ajurilta!
Nämä olivat unia; ja Petteri eli todellisuudessa, aivan uudessa
maailmassa. Hän oli asettautunut Todd sisarusten kotiin -- ja mikähän
mahtaa olla näiden sisarten mielipide näistä lemmen hirveistä
salaisuuksista?