Näitä ja muita Petteri kertoi, ajatellen olevansa turvassa nyt, kun
oli oikein valtamiesten hoivassa. Mutta kun hän oli ollut parisen
kuukautta sairaalassa, käskettiin hänet eräänä päivänä konttoriin,
ja siellä oli Guffey, joka katseli häntä raivosta mustana. "Saatanan
hullu!" olivat hänen ensimäiset sanansa.
Petterin polvet tuntuivat heikoilta ja hampaat alkoivat lotista.
"Mi-mi-mitä?" huudahti hän.
"Enkö käskenyt sinun pitää suusi kiinni?" Ja Guffey oli sen näköinen,
kun hän aikoisi taaskin väännellä Petterin kalvosta.
"Mr. Guffey, en ole sanonut kenellekään. En ole puhunut sanaakaan
Goober-jutusta yhdellekään sielulle."
Petteri jatkoi inttämistään, mutta Guffey lopetti sen lyhyeen.
"Pidä suusi, pöhlö! Ehkä et ole puhunut Goober-jutusta, mutta olet
puhunut itsestäsi. Etkö ole kertonut jollekin, että olet ollut työssä
miehellä, jonka nimi on Kalandra?"
"O-o-len."
"Ja tiesit, että poliisit olivat hänen kintereillään, ja sinun myös?"
"Ky-yllä."
"Ja että sinut on vangittu patenttilääkkeillä huijaamisesta?"
"Kaikkivaltias Kristus!" kiljui Guffey. "Minkälaisen todistajan sinä
luulet itsestäsi tulevan?"
"Mutta", kirkui Petteri epätoivoisesti, "en kertonut kenellekään,
joka olisi vaarallinen. Kerroin vain -- --"
"Mistäs sinä tiedät, kuka on vaarallinen?" karjui salapoliisi,
lisäten sarjan raivoisia kirouksia. "Gooberin roikalla on vakoojia
keskuudessamme, heillä on joku tässä vankilassakin. He ovat saaneet
selvän sinusta ja sinun elämästäsi. Olet menettänyt meiltä pelin
kielevyydelläsi!"
"Oi, luojani!" kuiskasi Petteri tukahtunein äänin.
"Ajatteleppa itseäsi todistajatuolilla! Ajatteleppa mihin valoon
joudut valamiehistön silmissä! Matkustaa ympäri maata peijaten
ihmisiä patenttilääkkeillä -- ja linnaan vielä! Avustaa tuota
helvetin leipomaa lurjusta, Kalandraa --" ja Guffey lisäsi hirveitä
sanoja, jotka selostivat niitä pöyristyttäviä paheita, joista
päänoitaa oli syytetty. "Ja sinä olet ollut avustamassa tuollaista!"
"En ole koskaan tehnyt sellaista!" volisi Petteri. "En edes tiennyt
varmasti niistä."
"Kerro tuo valamiehistölle!" irvisteli Guffey. "Ne ovat käyneet
puhuttelemassa suutari Smithersiäkin, ja tulevat asettamaan hänen
vaimonsa todistamaan, että olet näpistelijä ja varas ja että hän
potki sinut ulos holirollareiden joukosta. Ja vain siksi, ettet
voinut pitää suutasi kiinni, niinkuin käskin."
Petteri itki ja ulisi. Hän laski polvilleen ja rukoili. Sanoi ettei
hän ollut tarkottanut mitään pahaa; hän ei ollut tiennyt ettei saanut
puhua entisyydestään; ei ollut tiennyt mikä on todistaja tai mitä
häneltä vaadittiin. Häntä oli kielletty puhumasta Goober-jutusta,
eikä hän ollut puhunut. Petteri itki ja nyyhki ja rukoili -- mutta
turhaan. Guffey määräsi hänet takasin rotkoon, selittäen tulevansa
todistamaan ja todistuttamaan, että Petteri itse oli se mies, joka
oli heittänyt pommin ja että Petteri, eikä Jim Goober, oli koko
salaliiton pää. Olihan Petteri allekirjoittanut tunnustuksen, jossa
sanottiin, että hän oli ottanut osaa pommin valmistukseen.