Kauhun laakso.
Kun Mc Murdo heräsi seuraavana aamuna, oli hänellä täysi syy muistaa
osaston jäseneksi pääsyään. Hänen päätään pakotti juominkien johdosta
ja hänen käsivartensa, johon osastonmerkki oli poltettu, oli kuuma
ja turvonnut. Kun hänellä oli oma erikoinen tulolähteensä, kävi hän
epäsäännöllisesti toimessaan. Niinpä hän nytkin söi myöhään aamiaisen
ja jäi aamuksi kotiin kirjoittaen pitkän kirjeen eräälle ystävälle.
Jälkeenpäin hän luki _Daily Heraldin_. Eri palstalta, joka oli viime
hetkessä pantu lehteen, hän luki "Väkivaltaa _Heraldin_ toimistossa.
Toimittajaa julmasti loukattu". Siinä oli lyhyt selonteko asioista,
jotka hän tunsi paremmin kuin kirjoittaja. Se päättyi lausuntoon:
Asia on nyt poliisin käsissä, mutta saattaa tuskin toivoa, että
heidän ponnistuksensa tuottavat parempia tuloksia kuin ennenkään.
Muutamat miehistä tunnettiin ja on toivoa, että heidät saadaan
todistetuksi syyllisiksi. Väkivallan alkuunpanijana oli, --
sitä tuskin tarvitsee sanoakaan, tuo häpeällinen seura, joka
on pitänyt tätä yhteiskuntaa niin kauvan vallanalaisuudessaan
ja jota vastaan _Herald_ on niin pelottomasti taistellut. Mr
Stangerin monia ystäviä varmaankin ilahuttaa kuulla, että vaikka
häntä on julmasti ja raa'asti lyöty ja hänen päänsä on saanut
ankaria iskuja, ei hänen henkensä ole kuitenkaan vaarassa.
Alempana kerrottiin, että Hiili- ja Rautaseudun poliisivartio
Winchester-kivääreillä asestettuna oli hankittu suojelemaan toimistoa.
Mc Murdo oli laskenut sanomalehden käsistään ja sytytti piippunsa
kädellä, joka vapisi edellisen illan hurjisteluista, kun ovelle
koputettiin ja hänen emäntänsä toi hänelle kirjeen, jonka muuan poika
oli juuri tuonut. Siinä ei ollut allekirjoitusta ja sen sisältö oli
seuraava:
"Haluaisin puhua kanssanne, mutt'en kernaasti tekisi sitä teidän
luonanne. Tapaatte minut lipputangon luota Miller Hiilissä. Jos
tulette sinne nyt heti on minulla jotakin sanottavaa, joka on
teille tärkeätä kuulla ja minulle puhua".
Mc Murdo luki kirjeen kahteen kertaan hyvin kummastuneena, sillä hän
ei voinut aavistaa mitä se merkitsi ja kuka sen oli kirjoittanut.
Jos se olisi ollut naisen käsialaa, olisi hän voinut luulla että se
oli alku johonkin seikkailuun, joita hänellä oli ollut yllin kyllin
elämässään. Mutta se oli miehen käsialaa ja sitäpaitsi sivistyneen
miehen. Lopulta hän hiukan epäröityään päätti ottaa selon asiasta.
Miller Hill on huonosti hoidettu julkinen puisto aivan kaupungin
keskuksessa. Kesällä se on suosituin huvittelupaikka, mutta
talvella se on aivan autio. Sen huipulta ei näe ainoastaan rumaa,
epäsäännöllisesti rakennettua kaupunkia, vaan kiemurtelevan
laaksonkin lukuisine kaivoksineen ja tehtaineen, jotka mustaavat
lumen sen molemmilla laidoilla, ja metsäiset ja lumenpeittämät
selänteet sen molemmin puolin. Mc Murdo nousi kiemurtelevaa polkua,
jota ikivihreä reunusti, kunnes saapui aution ravintolan luo, joka on
kesähuvittelun keskuksena. Sen vieressä oli paljas lipputanko ja sen
luona oli mies lakki painettuna otsalle ja takinkaulus kohotettuna.
Kun tämä käänsi kasvonsa, näki Mc Murdo, että se oli veli Morris,
sama, joka edellisenä yönä oli herättänyt päämestarin suuttumuksen.
He vaihtoivat liiton merkin kohdatessaan toisensa.
-- Halusin vaihtaa muutaman sanan kanssanne mr Mc Murdo, sanoi
vanhempi mies puhuen niin epäröiden, että huomasi hänen puhuvan
arkaluontoisesta asiasta. Olitte ystävällinen, kun tulitte.
-- Miksi ette pannut nimeänne kirjeen alle?
-- Täytyy olla varovainen herraseni. Näinä aikoina ei tiedä mitä
saattaa tapahtua. Ei milloinkaan tiedä, kehen voi luottaa ja kehen ei.
-- Tietysti voi luottaa osaston veljiin?
-- Ei, ei aina sanoi Morris kiivaasti. Mitä tahansa sanomme tai
ajattelemmekin, näkyy tulevan tuon miehen, Mc Gintyn korviin.
-- Kuulkaa, sanoi Mc Murdo tuimasti, kuten hyvin tiedätte, vannoin
minä vasta viime yönä uskollisuutta päämestarillemme. Kehoitatteko
minua rikkomaan valani?
-- Jos otatte sen siltä kannalta, sanoi Morris surullisesti, voin
ainoastaan sanoa olevani pahoillani siitä, että vaivasin teitä tänne.
Asiat ovat hullusti, kun ei kaksi vapaata kansalaista voi uskoa
toisilleen ajatuksiaan.
Mc Murdo, joka oli hyvin tutkivasti katsonut toveriaan, hellitti
hiukan katsettaan.
-- Tietysti puhun vain omasta puolestani, sanoi hän. Olen uusi
tulokas, kuten tiedätte, ja minulle on kaikki täällä outoa. Minun ei
sovi puhua, mr Morris, ja jos aijotte sanoa jotain, niin kyllä minä
kuuntelen.
-- Ja kielitte sen pomo Mc Gintylle, sanoi Morris katkerasti.
-- Siinä teette todella minulle vääryyttä, sanoi Mc Murdo. Omasta
puolestani olen uskollinen osastolle ja sen sanon teille suoraan,
mutta olisin kurja, jos kertoisin jollekin toiselle, mitä te
luottamuksella minulle puhutte. Minä en vie sitä kauvemmaksi,
vaikka ennakolta ilmoitan teille, ettette saa minulta apua, ettekä
myötätuntoa.
-- Olen lakannut etsimästä kumpaistakaan niistä, sanoi Morris.
Henkeni voi joutua vaaraan sen kautta, mitä sanon, mutta vaikka
olettekin paha -- ja minusta tuntui viime yönä, että te olette
muuttumaisillanne yhtä pahaksi kuin pahin heistä -- olette kuitenkin
vasta-alkaja, eikä omatuntonne voi olla vielä niin paatunut kuin
heidän. Siksi ajattelin puhua kanssanne.
-- No, mitä teillä on sanottavaa?
-- Jos ilmiannatte, minut, olkaa kirottu!
-- Sanoinhan, etten sitä tee.
-- Halusin kysyä teiltä, pälkähtikö milloinkaan päähänne, kun
liityitte Vapaitten Miesten Liittoon Chicagossa ja vannoitte
veljesrakkauden ja uskollisuuden valoja, että se veisi teidät
rikoksiin?
-- Jos sanotte sitä rikokseksi, vastasi Mc Murdo.
-- Sanotte rikokseksi! huudahti Morris, ääni värähdellen intohimosta.
Vähänpä olette nähnyt, jos voitte sanoa sitä muuksi. Oliko rikos, kun
viime yönä lyötiin miestä, joka oli kyllin vanha ollakseen isänne,
kunnes veri tahrasi hänen valkeat hapsensa? Oliko se rikos -- vai
miksi muuksi sitä nimittäisitte?
-- On niitä, jotka sanoisivat, että se oli sotaa, sanoi Mc Murdo.
Sotaa kahden yhteiskuntaluokan välillä, joista kumpikin löi niin
hyvin kuin taisi.
-- No, ajattelitteko sellaista, kun liityitte Vapaitten Miesten
Liittoon Chicagossa?
-- En, minun täytyy sanoa, etten ajatellut.
-- En minäkään liittyessäni siihen Philadelphiassa. Se oli vain
siunauksellinen seura ja kokouspaikka tovereille. Sitten kuulin tästä
paikasta -- kirottu olkoon hetki, jolloin ensi kerran kuulin sen
nimen -- ja tulin tänne päästäkseni eteenpäin. Jumalani, päästäkseni
eteenpäin! Vaimoni ja kolme lastani tulivat mukanani. Perustin kaupan
Market Squaren varrella ja menestyin hyvin. Täällä oli saatu tietää,
että minä kuuluin Vapaisiin Miehiin ja minun oli pakko liittyä
paikallisosastoon, kuten teidänkin viime yönä. Minulla on tuo häpeän
merkki käsivarressani ja jotakin vielä pahempaa poltettuna sydämeeni.
Huomasin olevani kunnottoman konnan vallassa ja kietoutuneena
rikosten verkkoon. Mitä saatoin tehdä? Jokaista sanaani, jonka
sanoin korjatakseni asioita, pidettiin kavallusyrityksenä, kuten
tänä yönäkin. En voi lähteä täältä, sillä koko omaisuuteni on kiinni
kaupassani. Jos eroan seurasta, tiedän hyvin, että minut murhataan
ja Jumala tietää miten käy vaimoni ja lasteni. Oi, se on hirveätä
-- hirveätä! Hän pani kädet kasvoilleen ja hänen ruumiinsa vapisi
kouristuksentapaisista nyyhkytyksistä.
Mc Murdo kohautti olkapäitään.
-- Olette liian akkamainen siihen hommaan, sanoi hän. Ette ole oikeaa
lajia sellaiseen työhön.
-- Minulla oli omatunto ja uskonto, mutta he tekivät minusta
pahantekijän. Minut valittiin erästä tehtävää suorittamaan. Tiesin
hyvin mitä seuraisi, jos kieltäytyisin. Kukaties olen pelkuri.
Kukaties ajatus pienestä vaimoraukastani ja lapsista tekee
minut pelkuriksi. Kuitenkin minä menin. Luulen, että se tulee
kummittelemaan mielessäni niin kauvan kuin elän. Se oli yksinäinen
talo kahdenkymmenen peninkulman päässä täältä. Minua käskettiin
vartioimaan ovea, kuten teitäkin viime yönä. Minuun ei luotettu niin
paljon, että olisi otettu minut mukaan. Toiset menivät sisään. Kun
he tulivat ulos, olivat heidän kätensä ranteisiin saakka veressä.
Kun läksimme pois, kuului talosta lapsen huuto. Se oli viisivuotias
poika, joka oli nähnyt isänsä murhattavan. Miltei pyörryin kauhusta
sen kuullessani ja kuitenkin täytyi minun näyttää rohkeata ja
hymyilevää naamaa, sillä tiesin hyvin, että jollen olisi sitä tehnyt,
olisivat he ensi kerralla tulleet minun talostani kädet verisinä
ja minun pikku Fredini olisi itkenyt isäänsä. Mutta minä olin
silti rikollinen -- osallinen murhaan, kadotettu ikipäiviksi tässä
maailmassa ja kadotettu niinikään tulevassa. Olen hyvä katolilainen,
mutta pappi ei tahtonut olla missään tekemisissä kanssani, kun hän
kuuli, että olen "Scowrer" ja minut on suljettu kirkkoni yhteydestä.
Niin on minun laitani. Ja minä näen että te olette menossa samaa
tietä ja kysyn teiltä: mihin tämä päättyy? Oletteko valmis tulemaan
kylmäveriseksi murhaajaksi, vai voimmeko tehdä mitään ehkäistäksemme
sen?
-- Mitä te tekisitte? kysyi Mc Murdo äkisti. Ette kai aijo kieliä?
-- Jumala siitä varjelkoon! huudahti Morris. Pelkkä ajatuskin
maksaisi varmaan henkeni.
-- Se on hyvä, sanoi Mc Murdo. Arvelen, että te olette akkamainen
mies ja pidätte liian suurta melua asiasta.
-- Liian suurta melua! Odottakaa kunnes olette asunut täällä
kauvemmin. Katsokaahan tuota laaksoa. Näette sadoista savupiipuista
kohoavan pilven, joka pimittää sitä. Sanon teille, että murhaajien
pilvi riippuu sankempana ja ahdistavampana, kuin tuo ihmisten päitten
päällä. Se on Kauhun Laakso -- Kuoleman Laakso. Pelko asuu ihmisten
sydämessä iltahämärästä aamunkoittoon. Vartokaa, nuori mies, ja
ottakaa opiksenne.
-- No, ilmoitan teille mitä ajattelen, kun olen nähnyt enemmän,
sanoi Mc Murdo huolettomasti. On aivan selvää, ettette te ole mies
paikallanne täällä, ja mitä pikemmin te lähdette täältä -- jos vaan
saatte hiukankaan kohtuullisen hinnan liikkeestänne -- sitä parempi
teille. Mitä olette minulle sanonut, pysyy salaisuutenani, mutta
hitto vie, jos luulisin, että olette kavaltaja -- --
-- Ei, ei! sanoi Morris surkeasti.
-- No, jääköön se sikseen. Pidän mielessäni, mitä olette sanonut, ja
kukaties joskus vielä palaan siihen. Luulen että puhuitte minulle
siten hyvässä tarkoituksessa. Nyt menen kotiin.
-- Pari sanaa ennenkuin lähdette, sanoi Morris. Meidät on kukaties
nähty yhdessä. He ehkä haluavat tietää, mistä olemme puhuneet.
-- Ah, se oli hyvä ajatus.
-- Minä tarjoan teille kirjanpitäjän paikan kaupassani.
-- Ja minä kieltäydyin ottamasta sitä vastaan. Se on asiamme. Se on
hyvä, veli Morris, olkoon tulevaisuus teille parempi.
Samana päivänä iltapuolella, kun Mc Murdo istui tupakoiden
mietteisiinsä vaipuneena arkihuoneensa takkavalkean ääressä, avautui
ovi ja oviaukon miltei täytti pomo Mc Gintyn jättiläisvartalo. Hän
teki merkin ja istuuduttuaan nuorta miestä vastapäätä katsoi häneen
tiukasti jonkun aikaa. Katseeseen vastattiin yhtä tiukasti.
-- Minä en käy usein vieraisilla, veli Mc Murdo, sanoi hän vihdoin.
Luulen, että minulla on liian kiire niiden takia, jotka käyvät minun
luonani. Mutta ajattelin, että hiukan jaloittelisin ja tulisin
katsomaan teitä asunnossanne.
-- Olen ylpeä nähdessäni teidät täällä, Neuvos, vastasi Mc Murdo
sydämellisesti, ottaen esiin whiskypullon astiakaapista. Se on
kunnia, jota en ollut odottanut.
-- Kuinka on käsivarren laita? kysyi pomo.
Mc Murdo irvisti.
-- No, se muistuttaa kyllä itsestään, sanoi hän. Mutta se on sen
arvoinen.
-- Niin, se on sen arvoinen, vastasi toinen, niiden mielestä, jotka
ovat uskollisia, ja avuksi osastolle. Mistä puhuitte veli Morrisin
kera Miller Hiilissä tänä aamuna?
Kysymys tuli niin äkkiä, että oli hyvä, että hänellä oli vastaus
valmiina. Hän purskahti sydämelliseen nauruun.
-- Morris ei tiennyt, että voin ansaita elantoni täällä kotona.
Hänen ei tarvitsekaan tietää, sillä hän on liian omantunnontarkka
minunlaiselleni. Mutta hän on hyväsydäminen vanha veikko. Hän luuli,
että minä olin paikan puutteessa ja että hän tekisi minulle hyvän
palveluksen tarjoamalla minulle kirjanpitäjäntoimen kaupassaan.
-- Vai sitä se oli?
-- Niin, sitä se oli.
-- Ja te kieltäydyitte?
-- Tietysti. Enkö voisi ansaita kymmenen kertaa niin paljon omassa
makuuhuoneessani neljän tunnin työllä?
-- Niinpä kyllä. Mutta minä en liian paljon seurustelisi Morrisin
kanssa.
-- Miksi en?
-- No, koska sanon, ettei teidän pitäisi. Se riittäisi useimmille
näillä seuduilla.
-- Se saattaa riittää useimmille, mutta se ei riitä minulle, Neuvos,
sanoi Mc Murdo rohkeasti. Jos olette ihmistuntija, niin tiedätte sen.
Tummaverinen jättiläinen tuijotti häneen ja hänen karvainen
käpälänsä puristi hetkisen lasia aivankuin olisi hän aikonut heittää
sen kumppaninsa päähän. Sitten hän nauroi äänekkääseen, hurjaan,
teeskenneltyyn tapaansa.
-- Olette omituinen toveri, sanoi hän. No, jos haluatte tietää syyn,
niin sanon sen teille. Sanoiko Morris mitään osastoa vastaan?
-- Ei.
-- Eikö minua vastaan?
-- Ei.
-- No, hän ei sanonut siksi, ettei hän uskaltanut luottaa teihin.
Mutta sydämessään ei hän ole mikään uskollinen veli. Tiedämme sen
hyvin ja pidämme häntä silmällä ja odotamme aikaa antaaksemme hänelle
varoituksen. Luulen, että aika lähenee. Lammastarhassamme ei ole
tilaa syyhyisille lampaille. Mutta jos seurustelette vilpillisen
kanssa, täytyisi meidän ajatella, että tekin olette vilpillinen.
Ymmärrättekö?
-- Ei ole pelkoa siitä, että minä seurustelisin hänen kanssaan, sillä
minä en pidä miehestä, vastasi Mc Murdo. Jos joku toinen mies kuin te
sanoisi sanan vilpillinen, ei hän sanoisi sitä kahta kertaa.
-- Hyvä, se riittää, sanoi Mc Ginty juoden lasinsa pohjaan. Tulin
sanomaan teille sanan ajallansa ja nyt se on tehty.
-- Haluaisin mielelläni tietää, sanoi Mc Murdo, kuinka te saitte
tietää, että minä olen puhunut Morrisin kanssa.
Mc Ginty nauroi.
-- Minun toimenani on tietää mitä paikkakunnalla tapahtuu, sanoi
hän. Luulen olevan parasta, että annatte minun tietää kaikki mitä
tapahtuu. No, on jo aika lähteä, ja aijoin juuri sanoa -- --
Mutta hänen jäähyväisensä katkaistiin odottamattomalla tavalla.
Ovi avautui äkkiä ja kolmet uhkaavat kasvot katsoivat heihin
poliisikypärien alta. Mc Murdo hypähti pystyyn ja oli ottamaisillaan
esiin revolverinsa, mutta hänen kätensä pysähtyi puolitiessä kun hän
huomasi, että kaksi winchesterkivääriä tähtäsi hänen päähänsä. Muuan
univormupukuinen mies astui huoneeseen kuusipiippuinen revolveri
kädessään. Hän oli kapteeni Marvin, joka oli ennen ollut Chicagossa
ja nyt kuului Hiili- ja Rautaseudun poliisikuntaan. Hän ravisti
päätään puolittain hymyillen Mc Murdolle.
-- Ajattelinkin, että te joutuisitte ikävyyksiin, mr Mc Murdo
Chicagosta, sanoi hän. Ettekö voi pysyä siivolla, vai kuinka? Ottakaa
hattunne ja tulkaa mukaan.
-- Arvaan, että saatte maksaa tästä, kapteeni Marvin, sanoi Mc Ginty.
Haluaisinpa tietää, kuka te olette, kun uskallatte murtautua täten
taloon ja loukata kunniallisia, lainkuuliaisia ihmisiä?
-- Te olette tämän jutun ulkopuolella, Neuvos Mc Ginty, sanoi
poliisikapteeni. Me emme ole tulleet vangitsemaan teitä, vaan
tätä miestä, Mc Murdoa. Teidän pitäisi auttaa eikä estää meitä
tehtävässämme.
-- Hän on ystäväni ja minä vastaan hänen käytöksestään, sanoi pomo.
-- Yleisen puheen mukaan, Mc Ginty, saatte jonakuna päivänä vastata
omasta käytöksestänne, vastasi poliisikapteeni. Tämä mies, Mc Murdo,
oli rikoksellinen ennenkuin hän tuli tänne ja hän on rikoksellinen
vieläkin. Tähdätkää häneen poliisit sillä aikaa, kun minä otan
häneltä aseet.
-- Tässä on pistoolini, sanoi Mc Murdo kylmästi. Tokkohan te kapteeni
Marvin vangitsisitte minut näin helposti, jos te ja minä olisimme
kahden.
-- Missä on vangitsemiskäskynne? kysyi Mc Ginty. Hitto vie, yhtähyvin
voisi elää Venäjällä kuin Vermissassa, kun teidänlaisenne miehet
hoitavat poliisinvirkaa. Se on kapitalistien solvaus ja takaan, että
saatte kuulla siitä vielä enemmän.
-- Te teette parhaanne mukaan sen, mitä pidätte velvollisuutenanne,
Neuvos. Me pidämme huolen omistamme.
-- Mistä minua syytetään? kysyi Mc Murdo.
-- Osanotosta vanhan toimittaja Stangerin pahoinpitelemiseen
_Heraldin_ toimituksessa. Ei ole teidän vikanne, ettei ole kysymys
murhasta.
-- No, jollei teillä ole muuta häntä vastaan, sanoi Mc Ginty nauraen,
voitte säästää itseltänne paljon vaivaa antamalla asian raueta. Tämä
mies oli minun kanssani ravintolassani pelaamassa pokeria puolenyön
aikaan ja voin hankkia toistakymmentä todistajaa sitä todistamaan.
-- Se on teidän asianne ja arvaan, että voitte järjestää sen
oikeussalissa huomenna. Tulkaa siis Mc Murdo ja tulkaa siivosti,
ellette halua kuulaa kalloonne. Pysykää te loitolla, mr Mc Ginty,
sillä varoitan teitä siitä, etten kärsi mitään vastarintaa ollessani
virantoimituksessa.
Kapteeni näytti niin päättävältä, että sekä Mc Murdon että
hänen pomonsa täytyi tyytyä asemaan. Viimemainittu koetti saada
kuiskaamalla vaihdetuksi vangin kanssa muutaman sanan ennenkuin he
lähtivät.
-- Kuinka on -- hän pisti peukalonsa pystyyn osoittaakseen
rahantekokaluja.
-- Kaikki hyvin, kuiskasi Mc Murdo, joka oli keksinyt varman
kätköpaikan lattian alla.
-- Jääkää hyvästi, sanoi pomo puristaen Mc Murdon kättä. Menen
tapaamaan asianajaja Reilly'a ja hoidan itse puolustuksen. Luottakaa
sanaani, etteivät he voi teitä pitää vangittuna.
-- Enpä löisi vetoa siitä. Vartioikaa vankia ja ampukaa hänet, jos
hän yrittää vehkeillä. Minä tarkastan taloa ennenkuin lähden.
Marvin teki niin, mutta ei nähtävästi löytänyt jälkeäkään kätketyistä
työkaluista. Kun hän oli tullut alas, veivät hän ja hänen miehensä Mc
Murdon päämajaan. Oli jo pimeä ja puhalsi kolea tuuli niin että kadut
olivat miltei autiot, mutta muutamat tyhjäntoimittajat seurasivat
kulkuetta ja pimeyden rohkaisemina huusivat vangille solvauksia.
-- Hirttäkää kirottu Scowrer! huusivat he. Hirttäkää hänet! He
nauroivat, kun hänet vietiin poliisiasemalle. Lyhyen muodollisen
kuulustelun jälkeen hänet vietiin yhteiseen koppiin. Täällä hän
tapasi Baldwinin ja kolme muuta, jotka olivat ottaneet osaa edellisen
yön rikokseen. Heidät oli kaikki vangittu tänä iltapäivänä ja he
odottivat oikeudenkäyntiä seuraavana päivänä.
Mutta tänne oikeuden sisimpäänkin linnoitukseen ulottui Vapaitten
Miesten pitkä käsivarsi. Myöhään yöllä astui heidän koppiinsa
vanginvartija tuoden mukanaan heidän makuusijojaan varten olkikuvon,
josta hän otti esiin kaksi whiskypulloa, muutamia laseja ja
korttipakan. He viettivät iloisen yön huolehtimatta lainkaan
huomispäivän koettelemuksesta.
Eikä heillä ollut syytäkään olla huolissaan, kuten loppu osoitti.
Maistraatti ei mitenkään voinut todistusten perustuksella julistaa
tuomiota, joka olisi lykännyt jutun korkeampaan oikeuteen. Ensiksikin
täytyi latojien ja painajien myöntää, että valaistus oli ollut huono,
että he itse olivat olleet hyvin hämmennyksissä ja että heidän
oli vaikeata ehdottomasti vannoa tuntevansa pahantekijät, vaikka
he uskoivat että syytetyt olivat olleet heidän joukossaan. Kun Mc
Gintyn hankkima taitava asianajaja oli ristikuulustellut heitä,
kävivät heidän todistuksensa vielä epämääräisemmiksi. Loukattu mies
oli jo todistanut, että äkillinen hyökkäys oli niin saanut hänet
ymmälle, ettei hän voinut kertoa muuta, kuin että ensimäisellä
miehellä, joka löi häntä, oli viikset. Hän lisäsi, että hän tiesi
heidän olevan Scowreria, koskei hänellä voinut olla yhteiskunnassa
ketään muita vihamiehiä, ja koska häntä oli jo kauvan uhattu hänen
sanomalehtikirjoitustensa takia. Toiseksi todisti kuusi kansalaista
ja niiden joukossa korkea kunnallinen virkamies, Neuvos Mc Ginty,
yksimielisesti ja selvästi, että miehet olivat pelanneet korttia
Liittotalolla paljon myöhempään kuin rikos tapahtui. On tarpeetonta
sanoa, että tuomioistuin vapautti heidät miltei pyytäen anteeksi
ikävyyttä, jonka he olivat saaneet kärsiä ja nuhdellen kapteeni
Marvinia ja poliisia liiasta virkainnosta.
Tuomiota tervehti äänekkäin suosionosoituksin oikeussali, jossa
Mc Murdo näki paljon tuttuja kasvoja. Osaston veljet hymyilivät
ja viittoivat. Mutta siellä oli toisia, jotka istuivat huulet
yhteenpuristettuina ja synkin katsein kun miehet poistuivat
syytettyjen paikalta. Muuan heistä, pieni mustapartainen,
päättäväisen näköinen mies puki sanoiksi omansa ja toveriensa
ajatukset, kun vapaiksi julistetut kulkivat hänen ohitseen.
-- Te kirotut murhaajat! sanoi hän. Kyllä me teidät vielä saamme
kiikkiin.