Suuri oli kaupungissa jännitys, kun kuultiin rautatiepäällikön ja
muutamain insinöörien matkustelevan piirissä tutkimassa ehdolla olevia
kaupunkiin tulevia rautatielinjoja. Kaupungin valtuusto, sen edustaja
stortingissä ja useat asiaa harrastavat olivat kokoontuneet Brennan
kyytiasemalle, jossa tänään syötiin suurusta.
Johnston oli siellä, hänen piti vielä tänään jatkaa matkaa
metsätiluksilleen. -- Ja nyt pyörähti kyytiasemalle tirehtori Bratin
vaunut, kaksi hevosta edessä...
"Saanko esittää kaupungin ja tämän piirin vallanpitäjän, tirehtori
Anders Bratin!" -- esitti Johnston hänet rautatiepäällikölle. "Nimen te
kyllä tunnette; -- ja tässä näette nyt miehen, koko rautatie-ehdotuksen
alkuunpanijan, kuten tiedätte... Jos tahdotte selviä ja perusteellisia
tietoja, niin saatte häneltä; -- ja jos tahdotte neuvoja, joihin
eivät ole vaikuttaneet nurkkaharrastukset ja sivulliset edut, niin on
hän oikea mies antamaan; --: ja jos päähänne pälkähtäisi olla niitä
noudattamatta, niin saatte myös pian kokea, että hän todella on Anders
Bratt!"
Tirehtori hymyili ja katseli hallitsevasti ympärilleen:
"Minä joka tapauksessa olen Anders Bratt, ja iloinen olen, jos voin
jollain tavalla teitä palvella."
"Minun ei tarvitse teille sanoa, että asiantunteva apunne on oleva
minulle erittäin arvokas ja tervetullut, hra tirehtori...
"-- Minä vakuutan teille", -- lausui rautatiepäällikkö, kun suurusta
syötiin ja vilkkaasti keskusteltiin, -- "meitä kerrassaan piiritetään
kaikenlaisilla ehdotuksilla asemain rakentamisesta ja suoraan tuovasta
linjasta; -- tuskin on laaksossa sitä halkeamaa, jonka puolesta ei
kosolta esitettäisi kaikenlaisia, vaatimuksia, toivomuksia ja laskuja,
luvataan tulevaisuudessa jos jotain rahtiliikettä, -- puutavaraa,
teuraita, voita ja paljon muuta..."
"Tiesin kyllä, että sentapaisia anomuksia sataisi päällenne kuin
rakeita", hymyili Anders Bratt; -- "ei ole sitä talonpoikaa, joka
ei tahtoisi rautatietä oman ovensa eteen. Mutta kaikki tämä on
tieltä laastava -- täältä salmesta on linja vietävä kaupunkiin kuin
linjaalilla, pitkin virran vartta... Ylämaassa valittakoon sitten
toinen tai toinen reitti, mikä sopivimmaksi nähdään..."
Hän istui miehevänä ja levollisena, järkevä ja nopea katse syvälti
tunkeutui asian joka puoleen, ja tyytyväisellä, varmalla tunteella
siitä, että hän se nyt perältäkin oli se, joka peräsimessä istui ja
johti. Hän se tässä istui yläpäässä rautatiepäällikön vieressä, ja
päällikkö kysyi neuvoa, pyysi häneltä arvioita ja laskuja ja koitti
hankkia hänen apuansa ja vaikutustaan joka tavalla... Tavattoman
järkevä mies tuo päällikkö... hän se ei ollut niitä miehiä, jotka
eksyvät kaikenlaisille syrjäpoluille; sitä oli Anders Bratt pelännyt,
-- mutta ei, oikea koura oli hänellä! Astui täyden askeleen, niinkuin
miehen tulee, vaikka tiellä olisi ollut hevoskuormat kaikenlaisia
anomuksia ja nurkkaharrastuksia --.
Tirehtorilla oli hauska tunne siitä, että hän oli oikealla paikallaan,
tunsi itsensä tahdoksi ja voimaksi, jota muiden täytyi huomioon ottaa;
-- rautatie kun saadaan tähän piiriin, sen isä on Anders Bratt!
Pieni vaatimaton suurus, joka syötiin matkaeväistä ja siitä mitä
talossa oli parasta, penkillä istuen, kun tuoleja ei ollut riittävästi,
se oli tirehtorista uljas juhla-ateria. Rautatiepäällikkö ja hän, --
taikka oikeastaan hän...
"Ajatelkaas, hra Bratt, kuinka minulla oli hyvä onni", lausui
rautatiepäällikkö; hän kaatoi Bratille lasin ekstra kuivaa madeiraa
matkapullostaan. -- "Minulle onnistui heti alussa saada Johnston
osoittamaan itselleni ne miehet, joiden puoleen minun pitäisi tässä
piirissä kääntyä... hieno järki on hänellä -- ja gentlemani hän on,
-- vapaa kaikista personallisista näkökohdista ja varma kuin kulta",
sanoi hän hiljaa ja tutunomaisesti päätään nyökäten. -- "Ja vanhastaan
on hän tunnettu meidän piireissämme. Tuo järkähtämätön, humaaninen ja
persoonallisuuksista vapaa katsantokanta, se antaa loistoa koko sille
perheelle! -- Luottamus, nähkääs, luottamus... Ja te, hra tirehtori,
nautitte hänen luottamustaan varmasti ja täydellisesti, -- suokaa, että
onnittelen teitä."
Tirehtori nosti pari kertaa lasin huulilleen, ikäänkuin olisi
hämmästynyt, taikka asiata miettinyt; -- joi sitte verkallisesti. "Minä
kiitän kunniasta", lausui hän sangen kylmäkiskoisesti, ja suupielissä
ehdottomasti värähteli.
"Eikö se ole hyvää?"
"Ei. -- -- Se on, minä en juo viiniä aamupäivällä..."
Anders Bratt seisoi vähän myöhemmin, huulet yhteen puserrettuina,
huoneen pienen akkunan ääressä ja katsoi, miten rautatiepäällikkö jäi
pihassa seisomaan toinen jalka astinraudalla ja keskusteli Johnstonin
kanssa, joka istui kääseissä, ohjakset kädessä, valmiina lähtemään.
Tuohan keskustelu näytti tutunomaiseksi käyvän! -- Rautatiepäällikkö
ehkä vielä lisäksi kuulusteli, ketä hän saattoi uskoa, ketä ei
tässä piirissä?... Ja Johnston vaan istui tuossa hajamielisenä eikä
tehnyt mitään, -- niinkuin tavallisesti, -- asetti vaan kokonaisen
näkymättömän rautatiekomissionin... Ja hänen itsensä, Anders Bratin,
-- äänsi hänen sisässään kirventelevä ilkku, -- oli tuo asettanut
siihen ensimmäiseksi mieheksi. -- Täytyi niellä semmoinenkin kunnia!...
Hänen pitkä jäsenellinen ruumiinsa nosti ikäänkuin pykälän hartioiden
kohdalle paljaasta vastenmielisyydestä.
Tuo, tuo tuolla kääseissä... istui ja vallitsi... piti kaikki ohjakset
kädessään.
Tuo vanha kukistunut loisto tehtaalta!... puhkesi hänessä kuin
tulipalo...
"Ihmeellisen unohtava ja hajamielinen tuo ystävänne Johnston", --
lausui rautatiepäällikkö sisään tullessaan, "lähtee matkaan eikä muista
ottaa edes sadetakkia mukaansa. Täytyi käydä huoneesta noutamassa
hänelle omani; -- hänhän aikoo kauaksi ylämaihin."
"Hajamielisyydessä se mies aina onnen onkii, se tietäkää", lausui
tirehtori hymyillen, koittaen näyttää niin hyväntahtoiselta kuin
suinkin, vaikka silmät omituisesti loistivat. -- "Sitä ominaisuutta
saa hän kiittää koko omaisuudestaan! _Aivan unohti_ käydä kotonaan
katsomaan sähkösanomiaan -- ja sai sillä tavalla laivansa vakuutetuksi
klubissa, ennenkuin lähti kotia lukemaan, että se oli mennyt meren
pohjaan. -- Ja että hän vakuutti hyvässä luottamuksessa, sen saattoi
hän perästä päin autuutensa kautta vannoa -- -- -- Ihmeellinen on sen
miehen onni", hymyili hän ilkeästi.
Rautatiepäällikkö äkkiä katsoi hämmästyneenä Brattiin, ja kun hän ei
voinut sen enempää lukea tämän kasvoista, niin vaelsi hänen katseensa
etsien muihin läsnäoleviin saadakseen selkoa, piilikö tässä puheessa
jokin syvempi tarkoitus. Äkkiä käänsi hän Bratille selkänsä.
"Joka tapauksessa hän on ehdottomasti kunnon mies", sanoi hän lyhyeen.
"Ehdottomasti, ehdottomasti!" -- vakuutti Gaarder kuumasti. Suuruksen
jälkeen oli hän nyt semmoisissa vireissä, että piti vähän antaa valtaa
harmille ja suuttumukselle, joihin tirehtorin hävyttömät viittaukset
klubissa Enoksenilla olivat aihetta antaneet...
"Täytyy olla tottunut tirehtori Bratin pilapuheisin", hymyili hän
jotenkin purevasti.
"Te jumalavita saatte nauraa niin paljon kuin tahdotte", sanoi
tirehtori leikilliseksi teeskennellen, -- "tosiasioita toki ette
kieltäne!"