"Kiitoksia, neiti Rönneberg, en huoli teestä enää -- ei ei, ei
kiitoksia. -- -- Mutta emmekö ole yhtä mieltä siitä, ettei tuo mies
ainakaan ole kunnallisia rettelöitä varten luotu? -- Ei, Jumala
paratkoon, ei sen enempää kuin samarialainenkaan tappeluun... liian
hienotunteinen, liiaksi yksityinen mies. Vai mitä arvelette, neiti? --
Pitäisikö meidän hypätä kepin yli joka kerta kun polisimestari sanoo:
maksi!" --
"Mitäkö minä?" -- neiti säpsähti hieman teepöytänsä ääressä ja
jatkoi arastellen, -- "minä en tästä asiasta älyä muuta kuin nuo
molemmat lyhdyt. -- Polisimestari varmaan on niitä ehdottanut hyvällä
tarkoituksella", hymyili hän voittavan avomielisesti.
"Tuhma hän on, -- ja vieläpä hyvänkylläsesti!... Sanokaapa nyt,
huomaatteko te terveellä ja hyvällä älyllänne minkäänmoista järkeä
siinä, että koko kaupunki väännetään päälleen noin tuiki mitättömän
asian vuoksi?"
"Sehän se juuri on että" -- häneltä oli päästä varomaton sana. -- --
"Ei mutta -- tehän aivan sekoitatte minut kunnalliseen väittelyyn,
hra tirehtori!" -- keskeytti hän äkkiä puheensa niin luonnollisella
kauhulla, että tirehtorista tuntui, kuin olisi ajanut takaa
peljästynyttä kanaa. Tirehtori hieroi levottomana hampaitaan ja hänen
katseensa siirtyi vuoroon toisesta toiseen.
"Laitappa niin Johnston, että pääset erillesi valtuustosta niin pian
kuin vaan voit", neuvoi hän pisteliäästi.
Johnston katsoi häneen pari kertaa avaimien takaa, joita silmäinsä
edessä tähysteli, ja näissä katseissa oli jotain pilallista, joka
nosti kuuman punan tirehtorin kasvoihin. Hän pisti äkkiä avainnipun
taskuunsa, tarttui pieneen leivokseen ja taittoi sen kahtia, jäi
istumaan palanen kummassakin kädessä ja silmäili epävakaisena ja
äimistyneenä ympärilleen.
"Tuo on Abrahamin näköinen tuo isoisän muotokuva", huomautti hän äkkiä,
-- "samat kapeat kasvot -- ja -- ja jotain itsepäistä tuossa suuressa
leuvassa... Ne herrat eivät koskaan luovu niistä mielipiteistä,
joiden pariin kerran ovat lyöttäytyneet!... Ei puutu luonnetta
Abrahamiltakaan, -- sitä pikemmin suittaisi vähän hillitä. -- Sinun
pitäisi pitää häntä vähän silmällä, Johnston"...