Lääkkeetkö vai sekö, että kriisi oli nyt mennyt ohi, vai tohtoria
vastaan purkaunut vihako lienee tehnyt hänet terveeksi, pääasia se,
että hän tästä päivästä saakka rupesi pitämään itsestään huolta ja
aloitti aivan uuden elämänlaadun!
-- Eiväthän he saata pitää minua täällä iät kaiket -- ajatteli hän. --
Jonakin päivänä he päästävät minut pois. Kenties, ja se onkin
luultavinta, hallitusmuoto muuttuu -- meikäläisethän jatkavat työtään
-- ja senpä vuoksi tässä täytyy pysyä hengissä, jotta pois päästessä
olisi terve ja kykenisi jälleen ryhtymään työhön.
Kauan aikaa hän harkitsi, mikä elämänlaatu se olisi hänen
tarkoitukselleen edullisinta, ja päätti noudattaa seuraavaa
järjestystä: Maata hän pani kello yhdeksän ja oli pystyssä kello viisi,
huolimatta siitä, nukuttiko vielä vai eikö. Sitten hän pesi itsensä ja
pukeutui, teki muutamia ruumiinliikkeitä ja läksi sitten, niinkuin hän
sanoi, toimiinsa. Mielikuvituksessaan hän käveli kaupungilla, Newskiltä
Nadjézhdinskajalle asti, koettaen luoda eteensä, mitä kaikkea hän tällä
tiellä näkee: kauppapuotien kilpiä, taloja, poliseja, ajopelejä ja
jalkamiehiä. Nadjézhdinskajalla hän pistäysi erään ystävänsä ja
työtoverinsa luokse. Siellä oli muitakin kumppaleita koolla, ja nyt
syntyi keskustelua heidän tulevista suunnitelmistaan. Todistuksia ja
vastaväitteitä tuotiin esiin. Mezhenjétski puhui sekä omasta että
muitten puolesta. Välisti hän puheli niin kovaa, että vartija "kurkon"
kautta varoitti häntä, mutta hänestä huolimatta Mezhenjétski vain
jatkoi mielikuvituksessa elämäänsä kaupungilla.
Istuttuaan kaksi tuntia ystäväinsä seurassa, hän meni päivällisille,
ensin ajatuksissaan, sitten todellisuudessa, syöden hänelle tuotua
ruokaa ja aina kohtuullisesti. Sitten hän istui kotona ja tutki joko
historiaa tai matemaatikaa, sunnuntaisin välisti kirjallisuuttakin.
Hänen historialliset tutkimuksensa kävivät sillä tapaa, että hän otti
esille jonkun erityisen aikakauden ja muisteli mielessään tapauksia ja
vuosilukuja. Matemaatillisissa tutkimuksissaan hän suoritteli laskuja
ja ratkaisi geometrillisia problemoja -- hänen mieluisin tehtävänsä.
Sunnuntaisin hän muistutteli Pushkinia, Gogolia, Shakespearea, välisti
vähän itsekin jotain sepitteli.
Illalla hän mielikuvituksessaan käväisi jälleen kaupungilla ja istui
tuttavainsa, miesten ja naisten, seurassa. Siellä pidettiin hupaisia,
sukkelia, väliin vakavamielisiäkin keskusteluja, joita todellisuudessa
oli tapahtunut, tai joita hän itse keksi tilaisuutta varten. Ja niin
kului päivä loppuun. Ennen maata-panoa hän astui 2000 askelta
kopissaan, saadaksensa ruumiillista liikettä. Ja sitten hän pani maata
ja vaipui tavallisesti kohta uneen.
Huomispäivä kului samalla tapaa. Välisti hän oli matkustavinaan
etelään, kiihottamaan kansaa tai panemaan alkuun kapinata, ja siellä
hän yhdessä kansan kanssa karkoitti tilan-omistajat ja jakoi heidän
maansa talonpoikain kesken. Tätä kaikkea hän ei kumminkaan kuvaillut
tapahtuvaksi yhtähaavaa, vaan vähitellen, askel askeleelta.
Hänen mielikuvituksessaan oli vallankumous-puolue voitolla jo
kaikkialla, hallitus menettänyt mahtinsa ja pakotettu kutsumaan
lainsäätäjäkokouksen. Keisarillinen perhe ja kaikki kansan sortajat
katosivat, tasavalta julistettiin ja hän, Mezhenjétski, valittiin sen
presidentiksi. Välisti hän pääsi näin pitkälle liiankin pian, ja läksi
silloin taas käymään kaiken tuon läpi alusta alkaen, päästen
päämääräänsä toisia teitä.
Näin hän vietti vuoden ja toisen ja kolmannenkin, joskus poiketen tästä
tarkoin määrätystä elämänlaadusta, mutta useimmiten kumminkin jälleen
palaten siihen. Järkensä toimintaa valvomalla hän pelastui
vastentahtoisista harhakuvista. Joskus hän vain sai unettomuuden
kohtauksia ja näki hirvittäviä kasvoja. Silloin hän kyllä taas katseli
tuulotus-aukkoa, mietiskellen, kuinka hän hankkii nuoran, sitoo
silmukan siihen ja hirttää itsensä. Mutta hän voitti nämä kohtaukset,
eikä ne kauan kestäneetkään.
Näin kului melkein seitsemän vuotta. Kun hänet sitten,
koppivankeus-ajan loputtua, määrättiin vietäväksi pakkotöihin, niin
hän oli aivan reipas ja terve sekä täysissä hengenvoimissa.