Vihollisen etummaiset rivit olivat jo ehtineet alas joelle, kun
suomalaisten vasemmalta siiveltä alkoi muskettituli räiskyä heitä
vastaan. Tuota pikaa kääriytyi porilaisten joukko ruudinsavuun ja
taistelun melskeeseen. Essen tempasi itsekin eräältä jalkojensa juureen
kaatuneelta sotilaalta musketin ja alkoi ampua vihollista, joka
suomalaisten tulesta huolimatta tunkeusi yhä lähemmäs.
"De la Barre on ratsuväen kanssa jättänyt taistelutantereen", kuuli
Essen selkänsä takana kapteeni Hinnelin huohottavalla äänellä lausuvan.
"Se roisto, ranskalais-kerskuri!" vastasi siihen jonkun toisen raivosta
käheä ääni.
"Ainoastaan kaksi eskadroonaa Turun rakuunoita ei ole totellut hänen
käskyään", jatkoi Hinnel. "He hyökkäävät juuri joelle."
Vasemmalta kuuluikin ruudinsavun ja lumituiskeen seasta suomalaisten
ratsumiesten sitten kolmikymmenvuotisen sodan tavallinen hyökkäyshuuto:
"Hakkaa päälle! Hakkaa päälle" sekä tuttua maankamaran tärinää, joka
syntyy aina ratsuväen täyttä karkua hyökätessä.
Tällä välin oli myöskin oikean siiven ratsuväki, jonka oli määrä
suojella jalkaväkeä venäläisen hevosväen hyökkäyksiltä, lähtenyt
joko de la Barren käskystä tai muutoin tämän esimerkkiä seuraten
ainuttakaan laukausta ampumatta peräytymisretkelle. Siitä tiedon
saatuaan ja voimatta sitä enää estää, komensi raivostunut Armfelt
sytyttämään tuleen Napuenkylän talot ja hirsivarustukset, suojatakseen
siten jalkaväen oikeata kylkeä. Samalla lähetti hän käskyn kaikkien
joukkokuntien päälliköille, että pitkin rintamaa oli käytävä
pajunettihyökkäykseen joen yli pyrkivää vihollista vastaan.
"Hoi! pojat, pajunetit tanaan ja eteenpäin mars!" huusi Essen Armfeltin
käskyn saatuaan, paljasti miekkansa ja syöksyi itse ensimäisenä joen
äyrästä alas. "Eteenpäin myrskyä ja verivihollista vastaan!"
Rajusti hurraten syöksyivät porilaiset vihollisen tulesta huolimatta
eteenpäin. Ne pari eskadroonaa Turun rakuunoita, jotka muuatta hetkeä
aikaisemmin olivat hyökänneet joelle, olivat tällä välin urhoollisen
taistelun jälkeen tulleet kokonaan hajotetuiksi ja vihollinen oli yhä
enemmän lähentynyt suomalaisten vallitsemaa rantaa. Niin itsepäisesti
kuin venäläiset usein saattoivatkin edetä kuulatuiskussa, niin
suomalaisten pajunettihyökkäystä he eivät koskaan kestäneet, sillä
siinä oli aina jotakin silmittömästi läpitunkevaa ja raivokkaasti
musertavaa, ikäänkuin tuo sukupolvi sukupolvelta periytynyt ja veriin
syöpynyt viha tämän maan ainaista viljelyksen tallaajaa vastaan olisi
noissa hyökkäyksissä saavuttanut huippukohtansa. Ja vallankin tällä
kertaa oli suomalaisten rynnäkössä niin hillittömän murtavaa, että
vihollisen rivit heti ensi rysyssä joutuivat epäjärjestykseen ja
alkoivat peräytyä, ja ruhtinas Galitzin kertoi myöhemmin, ettei hän
ollut kokenut niin raivokasta tappelua sitte Pultavan päivien.
Koko kymmentuhatmiehinen venäläisten jalkaväki joutui tuossa tuokiossa
epäjärjestykseen ja alkoi villin sekasorron vallassa paeta takaisin
joen pohjoispuolisille vainioille ja niityille. Jyrisevin voittohuudoin
ajoivat heitä suomalaiset takaa ja valtasivat kymmenen vihollisen
kanuunaa, jotka tämä paetessaan oli kuitenkin ehtinyt häthätää naulata.
Mutta kesken tätä suomalaisten voitokasta takaa-ajoa saapui Armfeltille
sanoma, että vihollisen ratsuväki oli kiertänyt palavan Napuenkylän ja
varustausi parasta aikaa hyökkäämään suomalaisten selkään. Ja samalla
ilmotettiin toisaalta, että kasakat olivat pohjoispuolisen metsän
kautta tehneet suuren kierroksen ja lähenivät nyt suomalaisten vasenta
kylkeä. Essen porilaisineen ja Peldan-veljesten johtamat talonpojat,
jotka puutteellisista varustuksistaan huolimatta olivat uljaasti
ottaneet osaa taisteluun, saivat käskyn kiiruusti kääntyä näitä
viimemainittuja vastaan. Itse Armfelt vei muun jalkaväen takaapäin
uhkaavaa vihollista vastaan.
Raivokas hyökkäys kasakoita vastaan päättyi siihen, että nämä villisti
kirkuen ja ohjakset löysinä pakenivat kirkonkylää kohti oleville
kummuille, jossa he alkoivat ryöstää sinne jätettyjä talonpoikain rekiä
sekä keihästellä yksinäisiä pakoretkelle harhautuneita suomalaisia.
Kun Essen komensi joukkonsa pysähtymään, saattaakseen sen uudelleen
täyteen järjestykseen, tunsi hän äkkiä jaloissaan omituista
herpoutumista. Vasta nyt huomasi hän, että molemmat saapasvarret
olivat repelöityneet ja verissä. Hän oli siis juuri päättyneessä
temmellyksessä saanut karpiininkuulan kumpaankin jalkaansa. Hän
istuutui kaatuneen kasakkahevosen kyljelle, veti saappaat jalastaan ja
reväisten kaulahuivinsa kaistaleiksi antoi lähimmän miehen sitoa haavat.
Tuskin oli sitominen suoritettu ja saappaat suurella vaivalla saatu
takaisin jalkaan, kun lumituiskun seasta alkoi paukkua kiivas
muskettituli ja kuulat vinkua heidän ympärillään. Vihollisen jalkaväki
oli nimittäin tällä välin saanut hyvän tilaisuuden järjestyä sekä
läheni uudelleen suomalaisia.
Armfelt oli juuri lyönyt ratsuväen hyökkäyksen takaisin, saaden siis
samalla palata joen yli jalkaväkeä vastaan. Kuin yltyvä tulvavesi
saarsi ylivoimainen vihollinen suomalaisten harventuneet joukot.
Venäläisten kuulat, lumituisku ja kitkerä savu palavista Napuen
ja Laurolan taloista löivät vasten suomalaisia, jotka paikaltaan
väistymättä epätoivon vimmalla taistelivat lähes joka puolelta
päälletunkevaa vihollista vastaan.
Essen komensi ampumaan, mutta ainoastaan harvat piilukot antoivat tulta
ja hänen lähellään seisovat upseerit ilmottivat, että miehiltä puuttuu
patruunia.
"No siispä pajunetit tanaan ja eteenpäin mars!" huusi hän ja
yritti kohoamaan seisoalleen. Mutta kun haavottuneet jalat eivät
totelleet hänen tahtoaan, komensi hän kaksi miestä taluttamaan
itseään kainaloista ja niin mentiin eteenpäin verisessä lumessa,
yli kaatuneiden ja haavottuneiden, kuulien joka puolella soittaessa
kaameata säveltään.
"Eteenpäin, Jumala kanssamme!" hoputti Essen käheällä äänellä, ja
kun toinen hänen taluttajistaan viholliskuulan satuttamana kaatui
nurinniskoin, käski hän toisen tarttua pajunettiinsa ja hyökätä
eteenpäin, koettaen yksinään miekkaansa nojaten pysytellä pystyssä.
Mutta jalkoja särki armottomasti, niin että hänen oli pakko laskeutua
lumeen polvilleen. Miekan pisti hän eteensä kinokseen ja ryhtyi
ampumaan pistooleillaan.