Aikaisemmat vaikutelmat eivät yksin kykene viemään meitä harhaan;
uutuuden viehätyksellä on sama voima. Siitä juontuvat kaikki
riitaisuudet ihmisten kesken. He syyttävät toisiaan joko seuratessaan
vääriä lapsuuden vaikutelmia tai umpimähkään juostessaan uusien
jäljessä. Kuka noudattaa oikeata keskitietä? Astukoon hän esiin ja
osoittakoon niin tekevänsä. Ei ole ainoatakaan periaatetta, olipa se
kuinka luonnonomainen tahansa ja lähtöisin vaikka kaikkein
aikaisimmasta lapsuudesta, jonka ei voisi sanoa kulkevan väärän
käsityksen merkeissä, olemmepa sen sitten omaksuneet opetuksen tai oman
kokemuksen avulla. Koska, sanotaan, te olette uskoneet hamasta
lapsuudesta, että jokin arkku on tyhjä siksi, että te ette näe sen
sisältävän mitään, niin uskotte, että on olemassa tyhjyyttä; mutta se
on aistienne harhakuva, jota tottumuksen voima vahvistaa, ja tieteen on
siis oikaistava se. Toiset taas sanovat: Koska teille on sanottu
koulussa, ettei tyhjää tilaa ole olemassa, on teidän terve
arvostelukykynne turmeltu, sillä luonnostaan käsititte asian oikein
ennenkuin vastaanotitte tämän väärän vaikutelman, jonka nyt saamme
korjata palaamalla takaisin teidän alkuperäiseen luontoonne. Kuka on
tässä syypää petokseen? Aistitko vai opetus?
Meillä on toinenkin eksytysten alkulähde, nimittäin sairaudet. Ne
turmelevat arvostelukykymme ja aistimme. Ja koska vakavat sairaudet
muuttavat niitä tuntuvasti, on hyvin luultavaa, että lievätkin
sairaudet aiheuttavat suhteellisesti yhtä suuren vaikutuksen.
Oma harrastuksemme on vielä oivallisempi ase, sillä se sokaisee
miellyttävällä tavalla järjen näkökyvyn. Maailman tasapuolisimmankaan
ihmisen ei sallita olla tuomarina omassa asiassaan. Tiedän henkilöitä,
jotka peläten joutuvansa puolueellisuuteen itseään kohtaan, ovat
vastapainoa etsiessään tulleet maailman epäoikeudenmukaisimmiksi
ihmisiksi. Luotettavin keino, jolla voisimme menettää täysin oikean
asian, olisi se, että panisimme jonkun läheisistä sukulaisistamme
puolustamaan asiaamme. Oikeus ja totuus ovat kaksi niin hienoa kärkeä,
ettemme tylsillä aseillamme voi niitä satuttaa. Jos aseemme kohtaavat
sellaisen kärjen, katkaisevat ne sen ja koskettavat sitä kaikkialta
muualta kuin oikeasta kohdasta.