Minua hämmästyttää eniten juuri havainto, ettei koko maailma ole
hämmästynyt heikkouttaan. Kaikki ovat vakavissa puuhissa ja seuraavat
omia mielijohteitaan, ei siksi, että se on luonnollista ja että niin on
tapana tehdä, vaan ikäänkuin tietäisivät kaikki varmasti, mikä on
oikein ja kohtuullista. Jokainen huomaa lakkaamatta pettyneensä ja
uskoo hullunkurisella nöyryydellä sen syyksi kovan onnensa, eikä
ymmärryksen puutetta, jonka omistamisesta hän alati ylvästelee. Mutta
onhan hyvä, että on täällä maailmassa paljon sellaisia ihmisiä, jotka
eivät ole pyrrhonismin[7] kannattajia tämän suunnan itsensä tuottaman
kunnian vuoksi, sillä siitä huomaamme, kuinka mukautuvainen ihminen on
mitä mahdottomimpiin mielipiteisiin, kun hän on taipuvainen
uskottelemaan itselleen, ettei hän ole luonnostaan ja välttämättä
heikko, vaan että hän päinvastoin on luonnostaan viisas.