Ihminen on olento, jonka tie kulkee luonnollisten erehdysten kautta,
eikä hän voi välttää niitä ilman jumalallista armoa. Ei mikään voi
ohjata häntä totuuteen; kaikki johtaa hänet harhaan. Molemmilta
totuuden alkulähteiltä, järjeltä ja aisteilta puuttuu rehellisyyttä ja
ne pettävät vuorotellen toinen toistaan. Aistit vievät järjen harhaan
valheellisilla virvatulilla ja joutuvat vuorostaan järjen petettäviksi
samaten kuin ne ovat järkeä pettäneet. Järki antaa vahingon kiertää.
Sielun intohimot hämmentävät aisteja ja eksyttävät niitä valheellisiin
havaintoihin. Siten valhettelevat ja pettävät ne toisiaan kilpaa.