Pian kertoi ja kuunteli kummakseen
koko kaupunki tarinat uudet.
Joka seikkahan asti tarkalleen
sai ilmi se salaisuudet!
Oli töllistä laidalta kaupungin
soman neitosen lempensä pauloihin
näet lääkäri luoksensa vienyt.
Oli tainnut se ensiksi sairastaa,
mut lääkäri sairaan terveeksi saa —
ja terve se kaiketi lie nyt.
Kun neitonen kuontui jalkeilleen,
sen kihlasi lääkäri nuori,
piti vihkimäjuhlan hiljakseen,
häämatkalle sitten suori.
Italian tuulessa voimistuu
kai kaunotar, kaiketi tuulettuu
myös töllin tuoksukin siitä.
Tätä kuullessa — kun vain kuololta
voi puoskari vallata kultansa —
tytöt terveet häntä ei kiitä.