Suviaurinko kimmelsi kultainen
taas taivaalla korkeimmallaan,
yhä hellällä lämmöllä silmäillen
sinivesiä ja lehtoja allaan.
Helolämmössä taivahan auringon
punakirjavat kukkaset nurmikon
sulotuoksuja huokuivat.
Käki kukkui, liverteli leivonen,
ja liitävät lintuset kilpaillen
elon onnea lauloivat.
Kesäkartanon kummulla rantaman
havumetsikkö hohajava sulki.
Sen rauhaan kuohusta toiminnan
mies miettivä tyynenä kulki.
Se heijasti kaunista hauskuttaan,
mut myöskin se hertasta armauttaan,
kodin lämpöä tuoksui vastaan.
Nuor' äiti jo miestään vastaan käy,
käsin tulijan kaulaan kierrältäy,
käsin toisin vaalivi lastaan.
"Mitä kuuluu nyt?"
"Hyvin kaikki on",
hymyn vienona vaimo vastaa,
ja sätehenä suvisen auringon
ilo lempeän silmän kastaa.
Elo on niin onnekas, riemuinen,
olo on niin turvasan suloinen
Ja lämpöä sykkivät rinnat,
ja ympäri lapsosen laitellaan
maan pinnalta pilviin nousemaan
tulevaisien toivojen linnat.