Hänen lapsuusaikansa varhaisen
salon siinnokas autere peitti.
Mut lapsena lahjakas poikanen
salon kukkivat kummut heitti.
Opin verkot hän salakkana sukeltai
ja kultasen lyyryn lakkiin sai.
Oi, aikaa unelmien kultaisten,
oi, jalojen toivojen aikaa!
Koko elämä on armahan valoinen,
sydän lintujen lauluja raikaa,
ja hartaalla mielellä vannotaan
elo uhrata onneksi kansan ja maan.
Se aika on tuulena huilannut
ja tuuli on unelmat vienyt.
"Oma hyöty" on tunteet turtanut —
kuka ois sitä silloin tiennyt!
Toki etsien omaa onneaan
myös yhteisonnea palvellaan.
Unet haihtuvat. Elo on toimintaa,
on vilkasta yhteistyötä.
Elon ritarina vastaan kuolemaa
hän toimivi toisten myötä.
Kera toistemme vuoroon vieraillaan,
mitä milläkin on, sitä annetaan.