Kuningas Kustaa, Breitfelt, Larsson'in ja Ingrid'in seuraamana.
BREITFELT: Teidän majesteettinne käsky on täytetty.
KUNINGAS: Hyvä. Te jäätte tänne odottamaan enempiä määräyksiä!
(Toisille). Tulkaa lähemmäksi, ystäväni, elkää peljätkö kuningastanne.
LARSSON: Teidän majesteettinne on liian armollinen. (Kumartaa).
KUNINGAS: Sinun nimesihän on Larsson ja olet tämän nuoren tytön isä?
LARSSON: Niin, armollinen herra... Olen jo kauvan asunut tässä
kaupungissa harjoittaen käsityötä, jolla olen hankkinut vähäisen
toimeentuloni... Näin lapseni kasvavan ja varttuvan soreaksi immeksi ja
minä iloitsin siitä. Toivoin kerran saavani nähdä hänet alttarin edessä
valitsemansa kunniallisen nuorukaisen kanssa... Mutta eilen tuntui
minusta siltä kuin koko onnemme olisi kadonnut, sillä eilen tuli
eräs ... eräs...
KUNINGAS: No, puhu selvää kieltä, ukkoseni.
LARSSON: En tiedä uskallanko...
KUNINGAS: Eikö Ruotsin kuninkaalle uskalleta puhua suoraan totuutta?!
LARSSON: Jumala siunatkoon teidän majesteettianne!... Eilen mateli
käärme huoneeseeni ja koetti erään toverinsa avulla vietellä tytärtäni
hyveen tieltä. Mutta sekä onneksi, että onnettomuudeksi sai hän
sensijaan hyvän selkäsaunan... Ja sen sanon, että niin prinssi kuin hän
olikin, ei hän parempaa ansainnutkaan... Ja sen jälkeen on kaikki
käynyt hullusti... Prinssin kylvettäjä, joka aina oli mitä parhain
poika ja työmies ... vaikka ei hän sotamieheksi kelpaa ollenkaan ...
hän istuu nyt vankilassa odottamassa kuolemantuomiotaan, niinkuin
kerrotaan... Mutta tämä tyttöseni on korviaan myöden rakastunut ... ja
jos he Rudolf'in tappavat, niin ei tyttökään enään kauvan eläne ... ja
se olisi kova isku minulle vanhoilla päivilläni.
INGRID (Rientää kuninkaan eteen ja lankeaa polvilleen). Armoa, suuri
kuningas, armoa! Huhu kertoo teidän olevan hyvän ja jalon herran. Olkaa
nyt myös jalomielinen minuakin kohtaan, niin olen minä, jos mahdollista
vielä hartaammin, kuin tähän saakka rukoileva Jumalalta menestystä
teidän majesteettinne toimille!
KUNINGAS: Nouse ylös, lapsukainen! Ei Pohjolan tyttären turhaan
tarvitse kuningastaan rukoilla. Luutnantti Breitfelt! Käskekää
korpraali Stål tänne!
BREITFELT (Menee ovelle ja viittaa, Stål tulee sisään).
KUNINGAS: Päästäkää vanki irti!
INGRID (Iloissaan). Oi! (Stål menee arestihuoneeseen ja tulee sieltä
Rudolf'in kanssa).