Edelliset, Stål, Rudolf. Sitten Hurtti, Kansaa ja Sotilaita.
STÅL: Hänen majesteettinsa käskystä olette vapaa.
RUDOLF: Vapaa?... Onkohan se mahdollista?
INGRID: Rudolf!
RUDOLF: Ingrid! (Rientävät toistensa syliin).
INGRID (Lyhyen vaitiolon jälkeen). En ole koskaan rakastanut ketään
muuta kuin sinua ... ja nyt olen sinun ikuisesti.
KUNINGAS: Luutnantti Breitfelt!... Jättäkää miekkanne korpraalille!
BREITFELT: Mutta...
KUNINGAS: Paikalla! (Breitfelt antaa miekkansa Stål'ille). Nyt te
astutte kahden kuukauden arestiin palkaksi avuliaisuudestanne. Mars!
BREITFELT (Itsekseen mennessään koppiin). Tämä oli kaunis kapteenin
arvo palkakseni. (Stål sulkee oven hänen jälkeensä).
HURTTI (Kiivaasti perältä. Hän jättää oven auki. Kansaa ja sotilaita
alkaa virrata sisään). No, vihdoinkin olen täällä!... Jumala varjelkoon
teidän majesteettianne! ... mutta tulen suoraan juoksujalassa
Larsson'ilta... Eih, kas tuollahan hän onkin!... Ja tyttö myös ... ja --
tuli ja leimaus! ... mitä näen?... Rudolf! poikani!... Etkö siis enään
olekkaan vankilassa?
KUNINGAS: Ei, Hurtti urhoni, minä vapautin hänet sekä sieltä että
sotamiehestä.
HURTTI: Hurraa!... Eläköön!... Jumala varjelkoon teidän
majesteettianne ... ja antakoon Hänkin rikoksesi sinulle anteeksi,
Rudolf. (Syleilee Rudolf'ia).
KUNINGAS: Häiksi lupaan lahjoittaa morsiamelle soveliaat myötäjäiset.
HURTTI (Heiluttaa hattuaan). Jumala varjelkoon kuningasta ja isänmaata!
(Rudolf ja Ingrid polvistuvat molemmin puolin kuningasta. Tämä asettaa
kätensä siunaten heidän päittensä päälle).