Edelliset, Kuningas Kustaa perältä karskisti ja reippaasti.
PRINSSI ja BREITFELT: Hänen majesteettinsa!
KUNINGAS (Prinssille). Hyvä, että tapasin sinut, sillä sinua nyt juuri
etsin.
PRINSSI: Olen aina valmis korkean isäni palvelukseen.
KUNINGAS: Uskon sen, vaikka välistä kylläkin on vaikea pitää silmällä
kaikkia vehkeilijöitä.
PRINSSI: Vehkeilijöitä? Mitä korkea isäni nyt tarkoittaa?
KUNINGAS: Voit rauhoittua. Tällä kertaa tarkoitan
rakkaus-vehkeilijöitä. Mitä ensi kerralla on kysymyksessä,
sen saa tulevaisuus osoittaa.
PRINSSI: Minä en todellakaan ymmärrä sanaakaan kaikesta tästä.
KUNINGAS: Te olitte eilen olleet erään kunnianarvoisen porvariperheen
luona tässä kaupungissa... Erään hansikkaan tekijä Larsson'in...
PRINSSI: Niin ... me olimme... Korkealle isälleni on siis kerrottu
siitä?
KUNINGAS: Mitä te teitte siellä?
PRINSSI: Mutta miksi kor...
KUNINGAS: Fredrik! _minä_ kysyn sinulta. Vastaa!
PRINSSI: Hyh, se asia on hyvin yksinkertainen. Minä tahdoin ostaa
itselleni oikein hienot hansikkaat.
KUNINGAS: Oliko se ainoa syy käyntiinne?
PRINSSI: Oli niinkin!
KUNINGAS: Se ei ole totta! Sinä tahdot siliä vaan pettää minua.
PRINSSI: Mutta vakuutan, että...
KUNINGAS: Kuulkaas te siellä ... luutnantti Breitfelt! Te kai voitte
minulle paremmin selittää tämän asian? Tehän olitte olleet prinssin
seurassa...
BREITFELT: Niin olin, teidän majesteettinne, mutta minulla ei ole
mitään lisättävää siihen, mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa on
suvainnut lausua. Asia oli aivan niin kuin...
KUNINGAS: Te valehtelette!... Te tiedätte, että valhe on yksi
pahimmista vihollisistani ja kumminkin ette häpeä antautua sen
palvelukseen... Olisiko tuo varomaton nuorukainen, joka nyt istuu
täällä vangittuna, ilman mitään syytä tehnyt rikosta, josta häntä
syytetään!... Vai etkö sinä ollut tyytyväinen hansikkoihin?
PRINSSI: Tämä pila louk...
KUNINGAS: Minä tunnen koko seikkailunne. Sen tuntee jo koko
seurueesi... Ja kun minä äsken aijoin ratsastaa ulos kaupungista,
asettui eräs sotavanhus hattu kädessä tielleni. Minä puhuttelin häntä
ja ukko kertoi olevansa tuon onnettoman nuorukaisen isä, sekä miten
sinun hansikkaantilauksesi laita oikeastaan oli.
PRINSSI (Itsekseen). Se pirun ukko!
KUNINGAS: Sinä olet sangen arvelluttavalla tavalla rikkonut
kunniallisen porvariperheen kotirauhan.
PRINSSI (Itsekseen). Mitenkähän tämä päättynee!
KUNINGAS: Olet koettanut ryöstää Larsson'in tyttären, joka mahtaa olla
varsin kunniallinen neito... Sellainen rikos vaatii paljon suuremman
rangaistuksen, kuin tuon nuorukaisen.
PRINSSI: Niin, mutta se oli kumminkin rikos, joka vaatii ankaran
rangaistuksen ... ja sotaoikeuden...
KUNINGAS: Vaiti!... Sinun tulee muistaa, että minä kuitenkin tuomitsen
lopullisesti kaikki ... ja minun tuomioltani te ette jää... Luutnantti
Breitfelt! Menkää heti tuomaan tänne häpäisemänne tyttö ja hänen
isänsä!... Mars! (Breitfelt kumartaa ja menee). Ja sinulle Fredrik pari
sanaa! Kun pyrit mukaani Suomeen, luulin sinulla olevan siihen vakavat
syyt. Luulin sinun tahtovan oppia tuntemaan ja rakastamaan tätä maata
ja kansaa, jonka tahdot omaksesi... Niin luulin ... tai ainakin
toivoin. Mutta miten olenkaan pettynyt toivossani! Minkä tahran olit
vähällä nimellesi hankkia. Sinulla ei ole Suomessa enää mitään
tekemistä. Tuollaisia herttuoita ei Suomi tarvitse. Huomenna saat
lähteä Tukholmaan. Kas niin, nyt tiedät tuomioni. Voit mennä
valmistamaan matkaasi. Vie korkealle äidillesi terveiseni ja kerro
hänelle tuomioni jos tahdot! Hyvästi! Me näemme toisemme; jollemme
ennen niin Tukholmassa. (Prinssi suutelee isänsä ojennettua kättä,
menee ulos liikutettuna ja sanaakaan sanomatta).