Prinssi, Fredrik, Breitfelt.
PRINSSI: Poika ei olisi mielellään laskenut pikku kyyhkyä pesästään.
BREITFELT: Senkin jamakkanenä! En luullut hänen kumminkaan noin
tohtivan...
PRINSSI: Viis' siitä!... Olen tullut tänne saadakseni nähdä tuon
kauniin lapsen. Ensikerran näin hänet viime sunnuntaina kirkossa, jossa
hänen kauniit kasvonsa heti pistivät silmääni. Sattumalta sain tietää,
missä hän asui, ja nyt olen joka päivä kävellyt hänen akkunansa ohi.
BREITFELT: Ilman, että hän olisi huomannut teitä.
PRINSSI: Päinvastoin! Meidän silmäyksemme ovat joka kerran yhtyneet
toisiinsa.
BREITFELT: Oivallista! Teidän korkeudellenne on onni aina myötäinen...
Muutoin olen kuullut puhuttavan, että neiti Ingrid olisi myös viaton
kuin taivaan enkeli.
PRINSSI: Sitä hauskempi. Muistakaa, että kovalla ampumisella sortuu
vahvinkin linna!... Näytätte olevan vasta-alkaja tällaisessa
piiritystieteessä, parhain luutnanttini! Kuitenkin pitää teidän nyt
auttaa minua, kävi miten kävi!
BREITFELT: Aivan mielelläni, teidän korkeutenne.
PRINSSI: En tahdo heti tulla tunnetuksi, ymmärrättekö?
BREITFELT: Täydellisesti, teidän korkeutenne, mutta luulenpa, ett'emme
nyt onnistu, sillä ukko Larsson vahtii tytärtään kuin lohikäärme
aarrettaan.
PRINSSI: Äh! eihän koskaan löydä sopivampaa tilaisuutta... Rakkauden
jumalatar on aina ollut uskollinen liittolaiseni ja luulen, ettei hän
nytkään minua petä. Jos tämä ryntäys onnistuu, saatte kapteenin arvon.
BREITFELT: Teidän korkeutenne on liian armollinen.
PRINSSI: Toimeen siis!... Minun täytyy saada tyttö mukaani tavalla
millä hyvänsä. Sanon teille suoraan, rakas Breitfeltini, että olen
kokonaan kyllästynyt hovin vetelyksiin ja ikävöin ruusuja, jotka
tuoksuvat raittiisti, kuin kevään ensi vuokot... Mutta hiljaa! Joku
tulee!