Edelliset, Rudolf ja Ingrid vasemmalta.
PRINSSI (Itsekseen). Se on hän!
INGRID (Säpsähtäen). Voi Luojani!
PRINSSI (Itsekseen). Hän punastui!
INGRID (Itsekseen). Sama ylhäinen herra, jonka niin usein olen nähnyt
kävelevän akkunamme ohi!
BREITFELT: Pyytäisimme saada nähdä hansikkoja.
INGRID: Vai niin, aivan paikalla! Olkaa hyvä! (Näyttää hansikkoja).
RUDOLF (Itsekseen). Enpä vaan käsitä, miksikä en minä olisi yhtähyvin
voinut näyttää niitä heille.
PRINSSI (Tarkastelee hansikoita). Nämä ovat liian paksusta nahasta.
INGRID: Niin, me emme ole pitkään aikaan tehneet muita kuin
sotilashansikoita.
PRINSSI: Minun ja toverini pitäisi huomenna mennä vahtiin kuninkaan luo
ja me tarvitseisimme vähän hienompia hansikoita.
BREITFELT: Niin, jos mahdollista valkeassa nahassa.
PRINSSI (Breitfelt'ille). Koettakaa saada poika ulos!
BREITFELT: Eikö neidillä olisi jossain varastossa sellaisia.
INGRID: On todellakin ... nyt muistan! Onhan meillä ullakolla pari
kimpullista vähän hienompia hansikoita.
BREITFELT: Ehkä tuo nuorukainen noutaa ne!
INGRID: Kyllä, jos herrat odottavat hetkisen. Ole hyvä Rudolf ja tuo
ullakosta pari hansikkakimppua!
RUDOLF: Minäkö?
INGRID: Niin juuri.
RUDOLF: Ja jättäisin teidät tänne... Ei, se ei tule kysymykseenkään!...
INGRID: Hyi häpeä, Rudolf, miksi et tee mitä pyydän?
RUDOLF: Elkää niin puhuko, neiti Ingrid. Teidän tähtenne menen vaikka
kuolemaan, mutta...
PRINSSI (Käskevästi). Hävytön! Menetkö -- ja heti!
RUDOLF (Masentuneena). No niin, minä menen... (Itsekseen). Taas tuo
ärjyy. He tahtovat saada minut pois, saadakseen sitten pelata tytön
kanssa miten haluavat sen ymmärrän... Oh, odottakaahan! (Oikealle).