Mä tunnen leimut lemmen muun
Nuo tääll' ei kestää voi,
Ne rintahani orpohon
Vain hetken hehkut loi. --
Mutt' yks' on täällä morsian,
Kun sortuu lemmet maailman,
Ja se on -- synnyinmaa!
Hän mulle viittaa uuden tien,
Ihanan ihmekkään,
Jok, aina suurta suuntaa vie
Päämaaliin ylhäisään;
Se aina auttaa oikiaan
Ja johtaa poikiaan
Päin pyhää, korkeaa!
Oi Luoja minus sytytä
Isäinmaan rakkaus,
Ennenkuin minut kuolohon
Vie kurja uupumus:
Mun riutaa alle tuskien
Ja turhain unelmain!