RUDOLF: Niin, sen tiesin jo edeltäkäsin. Sotaväen tänne tultua ovat
tytöt aivan järjiltään. Lyönpä vetoa, että isäukkoni, niin vanha ja
rikkiammuttu kuin hän onkin, onnistuisi paremmin lempivehkeissä, kuin
konsaan kukaan kaupungin kaunis porvari, etenkin jos hänellä olisi
urhoollisuusmitalit rinnassaan... Hm, minun pitää siis tulla
sotilaaksi! Rudolf parka! johan sinun aikoja sitten olisi pitänyt
tietää, ettei hansikkojen ompeleminen ole mikään miehen toimi... Mutta
nyt tuntuu minusta niin vaikealle lähteä ja jättää... Ei, minun täytyy
olla mies ja pysyä päätöksessäni. Pois rakkauden mietteet silloin kun
lähtee sotimaan isänmaan ja kuninkaan puolesta! (Laulaa).