Jong Penin tiedot minusta. — Laamalahkoja. — Kansan taitamattomuus. —
Laama-alkuja ja palvelialaamoja. — Taikakeinoja. — Erehtymättömyys.
— Naimattomuus. — Kuvanveistäjiä. — Rukousmylly. — Nunnaluostaria. —
lhmisenluisia kapineita. — Veren juonti. — Tauteja ja lääkityksiä. —
Noituutta. — Haavuria. — Hieronta.
Ennenkuin lähdin luostarista, tiedustelivat munkit minulta
kaikenkaltaisia Intian oloja, lääkitysasioita j.n.e. sekä olinko
kuullut siitä nuoresta sahibista, joka suuren sotajoukon kanssa oli
tullut Tiibetin rajan yli ja jonka Jong Pen oli voittanut ja tappanut.
Minä tietysti en ollut tästä mitään kuullut ja hauska oli saadani
tietää, kuinka mainittu Taklakotin herra oli noin vaan ylimalkaan
"myynyt karhun nahan ennenkuin hän oli karhun ampunut." Munkit
pitivät minua hintulaisena lääkärinä, joka olin toivioretkellä
Mansarovar-järvelle, ja ruskettuneet, kauvan pesemättömät kasvoni
soveltuivatkin tätä luuloa vahvistamaan. Kovin uteliaita olivat
tietämään parannetaanko Intiassa tauteja salaperäisillä keinoilla vai
tavallisilla lääkkeilläkö. Minä puolestani myös halusin heiltä tietoja
ja koetin aina kääntää puhetta itse kysyjiin.
Ennestään tiesin laamoja olevan eri lajia: punaisia, keltaisia,
valkoisia ja mustia laamoja. Punaiset ovat vanhimpia ja niitä
on enimmän. Näiden jälkeen keltaiset ovat valtiollisesti ja
uskonnollisesti yhtä mahtavia kuin punaiset, mutta niitä on
vähemmän. Valkoiset ja mustat laamat ovat luostarien työntekijöitä,
maalaria, kirjanpainajia, savenvalajia ja koristelioita. He ovat
myös palvelusveljiä, ruoanlaittajia ja paimenia, he myös toimittavat
kirjurien ja pyövelin virkaa.
Luostarit ovat tavallisesti hyvin rikkaita, sillä Tiibettiläiset
ovat sangen taika-uskoisia ja laamojen orjuuttamaa kansaa, ja laamat
eivät suinkaan ole taitamattomia kaikilla keinoilla kiskomaan rahoja
taitamattomalta kansalta. Laamat harjoittavat sen ohessa rahakauppaa,
lainaten rahoja korkeata kuukausikorkoa vastaan. Ellei maksa seuraa
määräpäivänä, otetaan lainanottajan tavarat takavarikkoon, mutta jos
ei summaa ja sen korkoa siten saada kokoon, joutuu velkamies luostarin
orjaksi.
Laamojen lihavat kasvot kyllä näyttivät, että he muutamista
paastoistaan huolimatta yleensä eivät huoli mitään puutetta kärsiä ja
epäilemättä viettävät he huoletonta, mukavaa ja osittain ylöllistäkin
elämää, monestipa myös tuhlaavaista, hekumallista ja turmioon viepää
oloa.
Suuremmilla luostareilla on vuotuista valtioapua. Suuria summia
saadaan myös toivioretkeläisten uhreista ja heiltä otetaan
kaikenlaisilla keinoilla, joita vähemmän uskonnollisessa maassa kuin
Tiibetissä pidettäisiin luvattomina, jopa rikoksellisinakin. Jokainen
Tiibetin tuntia tietää, että Tiibetissä varakkaita ovat ainoastaan
kaupunkilaiset, dakut ja laamat ja että kaikki muu kansa on perin
köyhää, munkit kun imevät itsellensä kaiken maan mehun ja ytimen.
Kansa pidetään täydellisessä tietämättömyydessä ja harvoin tapaa
maallikkoa, joka osaisi edes lukea, saatikka kirjoittaa. Kaikki täytyy
tapahtua laamojen kautta. Laamatalot asukkaineen ja maineen ovat vapaat
kaikista veroista ja maksoista, ja jok'ainoa laama ja laamanalku
saa elinkautiseksi eläkkeekseen tsambaa, tilliteetä ja suolaa.
Laamoiksi otetaan kaikista kansanluokista, olkoot sitte kunniallisia,
ihmismurhaajia, varkaita tai roistoja, kaikki kelpaa laamojen
veljeskuntaan. Yksi tai kaksi jäsentä kustakin tiibettiläisestä
perheestä tekee luostarilupauksen ja joutuu "laamaksi" ja täten
saavat munkit suuren vallan perheissä, niin hyvin vakinaisten kuin
paimentolaisten joukossa. Tuskin laskee liikoja, jos sanoo, että
Tiibetissä toinen puoli miehistä väestöä on laamoja.
Joka luostarissa on laamanalkuja (_khibbi_) sekä taitamattomia
ja rappiolle joutuneita laamoja ylempien laamojen orjina, jotka
toimittavat luostarin kaikki karkeammat työt. Näillä on puku ja ajeltu
pää aivan samoin kuin ylemmillä laamoilla, mutta ovat vaan palvelioita
eivätkä ota välitöntä osaa luostarin asioihin. Laaman- ja munkinalut
otetaan jo nuorina laamataloihin ja opinnoissa heitä harjoitetaan
kauvan vanhempien laamojen johdon ja tarkastuksen alaisina. Alemmat
tunnustavat ylemmille rikoksensa. Monet tutkinnot onnellisesti
suoritettuaan tulee heistä itse kustakin oikea laama, joka sana
merkitsee "ylhäistä pappia". Toisinaan munkinalutkin ottavat osaa
niihin eriskummallisiin uskonnollisiin menoihin, joita laamat puettuina
eläinten nahkoihin y.m. hypyillä, lauluilla, kelloilla, torvilla,
huiluilla ja rummuilla rymyten ja ruumistansa väännellen toimittavat.
Jokaisella isolla luostarilla on esimiehenä ylilaama, jota nimeä ei ole
sekoitettava _Dalailaamaan_, päälaamaan, joka on budhalainen "paavi"
Lassassa ja jonka sielu muka pääsee vaeltamaan toisesta ruumiista
toiseen. Kaikki laamat syövät, juovat ja makaavat yhdessä, paitsi
ylilaama, jolla on oma majansa.
Yhden kuukauden kunakin vuonna elävät laamat kokonaan erillään muista,
harjoittavat hartautta eivätkä saa puhua luotua sanaa. He paastoovat 24
tuntia erältänsä, jolloin nauttivat ainoastaan hiukan teetä ja voita.
Ei silloin myös nuuskata eikä syljetä, jotka muuten ovat yleisimpiä
Tiibettiläisten tapoja.
Laamat tahtovat muitten ihmisten pitämään heitä erehtymättöminä
ja tällä perustuksella he vaativat ja saavat kunnioitusta ja
sokeata luottamusta kansalta, joka heitä elättää ja vaatettaa. Minä
havaitsin laamojen yleensä olevan älykkäitä, mutta raakoja, julmia ja
epärehellisiä; samaa sanoivat myös ne sorretut alkuasukkaat, jotka
eivät mitään muuta mieluummin halua, kuin päästä vapaaksi laamojen
ikeestä.
Laamat käyttävät hyödyksensä sitä suurta taitamattomuutta, jossa
heidän on, onnistunut pitää kansaa, ja sen nojalla he väittävät
omistavansa salaisia tietoja, joiden avulla he pystyvät parantamaan
tauteja, saamaan ilmi murhaajia ja varkaita, muuttamaan virtojen
suuntaa ja aikaansaamaan äkkinäisiä myrskyjä. He sanovat lumoavansa
ne pahat henget, jotka tauteja synnyttävät. Totta onkin, että
laamat, arvattavasti hypnotiseeraamalla, panevat potilaansa näkemään
näkemättömiäkin ja havaitsemaan esineitä, joita todellisuudessa ei
heidän lähellänsä ole. Täten on selitettävissä ne monet jutut Budhan
ilmestyksistä, näyistä ja hengistä, joita tietämättömälle kansalle
uskotellaan ja joilla kansaa pelotellaan säästöjänsä luostarille
lahjoittamaan. — Henkien manaukset, villit tanssit ja tainnuksiin
menemiset ovat tässä kohdin tärkeitä temppuja.
Laamanalut tekevät luostariin mennessään puhtauden lupauksen, jota ei
kuitenkaan aina pidetä, harjoittavatpa vielä inhottavimpiakin paheita.
Siksi onkin tavallisesti keski-ikäisillä laamoilla niin iljettävä muoto.
Kaikilla isommilla luostareilla on palveluksessaan yksi tai useampia
kuvanveistäjiä ja piirtäjiä, jotka samoelevat piirikunnassaan ristiin
rastiin, kapuelevat vaikeimmin päästäville paikoille ja hakkaavat
kiviin ja kallioihin tuon iänikuisesti yksitoikkoisen ja kaikkialla
esiytyvän tiibettiläisen rukouksen: "_Omne mani padme hun_!" Kerran
onnistui minunkin muiden näkemättä vaivalla ja vastuksella saada
haltuuni kaksi sellaista isohkoa kiveä, joissa on tuo sama kirjoitus.
Laamataiteilijat valmistavat myös n.s. rukousmyllyjä; nämät ovat
koneellisia laitoksia, joilla Tiibettiläinen rukoilee jumalaansa veden,
tuulen tai käsivoiman avulla. Isommat myllyt, joita vesi käyttää,
asetetaan puron tai virran varaan sillä tavalla, että vesi pyörittää
suuria pyöriä, joihin koko tiibettiläinen rukouskirja on kaiverrettu.
Tuulella käytettävät rukousmyllyt ovat muutoin samallaiset kuin
Shokalaisten, mutta näissä on useasti myös painetuita rukousnauhoja.
Käsivoimalla käytettävät rukousmyllyt ovat kahta lajia ja joko hopeata
tai kuparia. Yksityisten käyttämät ovat noin 25 senttim. korkeita
lieriöitä, joiden sisässä nopeata vauhtia pyörii ne rukousrullat,
jotka rukoilia panee liikkeeseen painamalla lastaa lieriön päällä.
Nelikulmaisesta lävestä lieriön kyljessä sopii nähdä kuinka nopeasti
pyörä kiertää ympäri. Jokapäiväinen rukouspyörä on kuitenkin vähän
toisellainen. Lieriössä on kaksi liikkuvaa pikku lieriötä ja niiden
välissä on pyörä. Lieriön ja pyörän lävitse kulkee rautainen akseli.
Lieriön ympärillä on rengas ja siinä ketjut ja ketjuin päässä pieni
paino. Kun tähän painoon koskee käsin, vaikuttaa se jollakin tavoin
sen, että lieriön sisäinen pyörä rupeaa liikkumaan, aina vasemmalta
oikealle. Kun nyt tuo lyhyt rukous on kierretty tai kaiverrettu
pyörään ja kun tämä käy lukemattoman monta kertaa ympäri, seuraa, että
rukous pyörii yhtä monta kertaa ja rukoiltu siis on samoin niin monta
kertaa. Vanhemmissa rukousmyllyissä on rukoukset käsin kirjoitettu
eikä painettu. Lieriön ketjuun tai painoon on useasti kiinnitetty
tenhottimia (amulettia) niinkuin malakiitti-, akhaatti-, luu- tai
hopearenkaita. Näitä rukouskoneita on joka ainoassa tiibettiläisessä
perheessä ja melkein jokaisella laamalla yksi. Ne kätketään tarkoin ja
ulkolaisen ei ole niitä helppo saada. Tiibetissä matkustaissani sain
niinä kuitenkin ostaa 12 kappaletta, joista kaksi on hyvin vanhaa.
Rukousnauhaa laamat käyttävät samoin kuin katolilaiset; heillä on sitä
paitsi muuan pronssinen rukouskapine, jota he rukoillessaan kääntelevät
käsissään. Se on noin 10 senttim. mittainen, ympyriäinen sileä puikko,
johon molemmin käsin tartutaan.
Tiibetissä on, samoinkuin muissakin budhalaisissa maissa, myös
nunnaluostareita. Nunnat ovat enimmäkseen epämiellyttävän näköisiä
ja huonossa arvossa, he ajelevat päänsä ja urheilevat taikauskolla
juuri niinkuin munkitkin. Muutamissa nunnaluostareissa pidetään hyvää
kuria, mutta useimpiin on munkeilla vapaa pääsy, ja seuraukset ovat
sen mukaisia. Muutenkin ovat nunnaluostarien asukkaat oloissaan ja
eleissään yhtä huikentelevaisia ja yleensä yhtä alhaisia ihmiskunnan
edustajia kuin laamamunkitkin.
Muutamilla laamoilla on eräinä vuoden aikoina suurempi seurusteluvapaus
naisten kanssa. Nämät ne ihmisen luista tekevät soittimia, ruoka- ja
juoma-astioita. Näistä taitureista kerrotaan, että he juovat ihmisverta
pääkalloista tekemistään maljoista.
* * * * *
Laamat kävivät puheliaiksi, ja heikon kielitaitoni sekä omain
havaintoini avulla oli minun mahdollista saada tietooni muutamia
yksityisseikkoja tavallisimmista taudeista ja laamojen parannustavoista.
He selittivät kuumeen olevan tautien syynä (eikä päin vastoin
seurauksena) ja että kuumeen on ruumiiseen tunkenut paha henki.
Sanoivat olevan hyviäkin henkiä, rikkauden ja onnen tuojia. Luolissa,
rotkoissa y.m.s. paikoissa asuu muka sellaisia henkiä ja kun niitä
käy kerran tervehtimässä, saa niiltä joko sairautta tai terveyttä;
jälkimäisestä tulee kiittää, mutta jos menee toisen kerran terveisille
suuremman palkinnon toivossa, rangaistaan häntä ahneudestaan
sokeudella, rampaudella j.n.e. — Pahat henget ilmestyvät ihmisten
tai erinkaltaisten eläinten tai petojen hahmossa, päätti eräs lihava
koukkusormi laama.
Kun minä luettelin moniaita tauteja ja ruumiin epämuodostuksia sen
mukaan kuin olin matkallani kuullut ja nähnyt, selitettiin kaikki vaan
pahojen henkien kujeeksi ennen lapsen syntymistä. Paiseita ja leiniä
vastaan ei tiedetty mitään keinoa.
Tiibettiläisten vatsat ovat yleensä huonossa kunnossa, ja kuinkapas
toisin saattaisi ollakaan, kun juovat niin ylön änkensä likaista teetä
hirveät paljoudet päivässä ja kun lisäksi niin kovin himoitsevat
väkijuomia! Sellaiset sekoitukset turmelisivat jo nälkäkurjenkin
vatsan. Kieli on tavallisesti kauttaaltaan valkoisessa talmassa.
Surullisinta on, että tällaisessa alppimaassakin pahatauti mitä
kauheinta tuhoa tekee.
Pahan hengen tarkoitus ruumiiseen tunkeutuessaan on vain veren janonsa
sammuttaminen. Tämän poisajamiseksi tuodaan sentähden sairaan viereen
joku pieni eläin, koira, lintu y.m. jos tauti on vähäpätöinen. Jos
tauti on ankarampi, tuodaan lammas; vesimaljaa heilutellaan sairaan
pään päällitse ja sitten se tyhjennetään eläimen päälle, johon paha
henki on täten lumouksilla houkuteltu ja tietysti mielellänsä mennyt,
jos hän on hyvällä päällä, lisäsi tiedonantajani.
Täten taudistunut eläin viedään teitten ristimykseen ja kuopataan
siinä heti elävänä. Sillä aikaa kun paha henki täällä tyydyttää
verenjanoansa, ehtii sairas parantua. Oksia ja orjantappuroita sitten
siroitellaan tielle, ettei paha henki pääsisi palaamaan. Ja lopuksi saa
laama runsaat lahjat, kun on osannut noitua pahan hengen pakosalle.
Tiibettiläiset ovat huonoja haavureita, kun eivät tunne ihmisruumiin
anatomiaa ja kun heillä on niin kehnot kapineet ja kankeat sormet
työhönsä. Joka mies on kuitenkin olevinansa haavuri. Leikkaukset, jotka
muutoin tehdään tavallisella veitsellä, onnistuvat aina huonosti:
potilas saa kauheasti kärsiä ja sittenkin tavallisesti kuolee käsiin.
Nyrjähtyneitä jäseniä osataan taidollakin paikoilleen vetää sekä myös
luunkatkeamia sitoa. Eräästä Himalaijan sienestä tehdään tällöin
salvaa, jolla särkynyttä paikkaa voidellaan. Tiibetin puhtaassa ja
raittiissa ilmassa luuviat verrattain pian paranevat, mutta luut osuvat
harvoin oikein kohdallensa ja seurauksena ovat epämuodostukset ja
rustot.
Kuumeessa ja leinissä käytetään tosin myös Akonitum-lääkettä ja
hieromista, jota naiset rajusti toimittavat. Tiibettiläisten kömpelöt
sormet eivät tämmöiseen työhön oikein sovellukaan. Tavallista
sarvinkuppausta käytetään myös menestyksellä.
Hyvin yleistä oli lapsilla kovin suuri vatsa, arvattavasti navan
huonosta hoidosta pienenä. Muutamien lasten vatsa oli niin kovin
venynyt, että he tuskin saattoivat seisoa. Vanhemmalla iällä tämä
pöhötys tosin vähenee ja ruumis saa taas säännöllisen muotonsa.