Ystävällisiä laamoja. — Khanden Sing ja Mansing puhdistettu. —
Toivioretkeläisiä Mansarovar-järvelle ja heidän etuoikeutensa. —
Laamatalo. — Paulaanko jouduimme? — Pyhä vesi. — Ystävyyden huntu. —
Tiibettiläisiä soittokoneita, kirjoja y.m. — Kolminaisuus. — Taivas ja
tuonela.
Laamoja tuli aamupäivällä meitä tervehtimään ja ilmaisivat
tyytyväisyyttään meitä nähdessään. He kutsuivat meitä käymään
laamatalossa ja temppelissä. Sanoivat kylässä liikkuvan tauteja ja kun
pitivät minua hintulaisena lääkärinä, pyysivät minua parantamaan heidän
sairaitansa. Lupasin tehdä parastani ja olin mielissäni kun kerrankin
pääsisin laamataloon ja saisin tutustua täkäläisiin tauteihin.
Mannliherini otin kuitenkin mukaani, kun lähdin muka ystävälliselle
tervehdysretkelle laamataloon.
Joukko uteliaita alkuasukkaita kulki meidän edellä ja jäljessä, ja
nyt oli hyvä tilaisuus katsella tätä eriskummallista kylää. Taivas
vaan oli samera, pilvet uhkaavia ja Mansarovarin aallot loiskivat
hiljaa rantaan. Khanden Sing ja Mansing istuivat puoli alastoinna
veden reunalla ja Bijesing ajeli minun paraalla partaveitselläni
heidän pääkalloansa paljaaksi. Harmitti tuo minua, mutta katsoin
parhaaksi olla lausumatta mielipahaani partaveitsestäni, koska heidän
uskontonsa mukaan muka jo pelkkä olo Mansarovarin rannalla oli synnistä
puhdistavaista. Palveliani olivat kasvot päin Kelas-vuorta ja näyttivät
rukoilevan sangen hartaasti. He peseytyivät monistellen Mansarovarin
vedellä ja menivät lopuksi päistikkaa järveen. Kun he sitten vilusta
väristen nousivat maalle, heittivät he taskuistaan hopearupia järveen
Mahadeva-jumalalle. Sitten pukeutuivat, salaamoivat minua ja julistivat
olevansa ylön onnellisia ja puti puhtaita.
"Siva, korkein jumala, asuu Mansarovarin vedessä", lausui
aseenkantajani juhlallisesti. "Minä olen kylpenyt siinä vedessä ja
juonut sitä vettä. Minä olen salaamilla tervehtinyt pyhää Kelas-vuorta,
jonka paljas näkeminen voi poistaa kaikki ihmiskunnan synnit. Nyt minä
pääsen taivaaseen."
"Hyvä on kun nyt vaan Lassaankin pääsen", jupisi epäuskoinen Mansing,
tietysti niin hiljaa, että Tiibettiläiset eivät kuulleet.
Uskontonsa asioihin perehtynyt Khanden Sing ilmoitti minulle, että
päänsä ajelevat ainoastaan ne toivioretkeläiset, joilta molemmat
vanhemmat ovat kuolleet, ja tämä on Sivan uhri Mansarovar-järven
rannalla. Kotiin palattuansa korkeasäätyiset pitävät kaikille
kaupunkinsa bramiineille pidot. Mansarovarissa kylpenyttä kaikki
kohtelevat suurimmalla kunnioituksella ja häntä ihaellaan ja
kadehditaan.
Mansarovar-järvi on n. 70 kilometriä ympäri mitaten, ja oikein hartaat
toivioretkeläiset astelevat pitkin rantaa järven ympäri, johon kuluu,
aina ilmojen mukaan, vajaa tai runsas viikko. Yhdestä kiertomatkasta
sanotaan saatavan anteeksi kaikki tavalliset synnit; murhamies pitää
itsensä puhtaana jos hän kahdesti kiertää järven, mutta joka sen matkan
kolmasti tekee, hän katsoo itsensä taas kunnialliseksi ja kunnon
ihmiseksi, vaikka olisi vanhempansa tai likeisimmät sukulaisensa
surmannut. On uskonkiihkoisia, jotka polvillansa tuon matkan
taivaltavat, sekä semmoisia, jotka joka askeleen päästä suullansa
maassa kumartavat päin Kelas-vuorta.
Braama itse kuuluu luoneen Mansarovar-järven ja jokainen joka sen
vedessä kylpee, saa siitä pääsyn Mahadevan paratiisiin ja puhdistuu
sielultaan ja ruumiiltaan, vaikka hän olisi tehnyt minkälaisen rikoksen
tahansa. Miesteni mieliksi heitin minäkin muutaman kolikon järveen.
Sittenkun kaikki puhdistustemput oli tehty, käskin Khanden Singin
pyssyineen seuraamaan minua majaan, sillä luostariveljien ylötön
kohteliaisuus sai minun pelkäämään petosta heidän puoleltaan.
Luostarirakennus oli neliön muotoinen, seinät punaiset ja litteähkö
kupukatto kullattua vaskea sekä kaikessa yksinkertaisuudessaan muutoin
sangen miellyttävä. Sisältä kuului syviä ja käheitä rukoilevien ääniä
sekä kellojen ja sympaalien helinää. Silloin tällöin tärähti rumpu ja
sitten yhtäkkiä jymykello, jonka syvät äänet kaikuivat kauvaksi pitkin
Mansarovar-järven siintävää pintaa.
* * * * *
Tultuamme siis Khanden Singin kanssa laamataloon, paiskattiin pääportti
kiinni. Olimme nyt suuressa pihassa, jonka kolmella puolella oli kaksi
riviä parvekkeita patsaiden kannattamina. Tämä oli laamojen asunto,
ja edessämme oli laamatemppeli, jonka laattia oli muutaman askeleen
ylempänä pihaa. Suuri ovi vei sinne. Oven molemmin puolin oli kaksi
komeroa, joissa kummassakin istui pari laamaa mykyrässä suuren rummun
vieressä. Laamoilla oli edessään rukouskirjoja ja käsissään rukousmylly
ja rukouskehä, josta kunkin rukouksen perästä työnsivät kuulan
kulkemaan.
Meidän tullessamme laamat lakkasivat rukoilemasta ja rämistivät
rumpujansa. Kaikesta päättäen oli koko luostari liikkeellä. Munkkia
tuli nuorta ja vanhaa joka kulmalta kamareistaan, ja joukko
pikkumunkkeja ja munkin alkuja ilmestyi yliselle parvekkeelle uteliaina
ja silmät selällään.
Munkit olivat epäilemättä virittäneet meille paulan. Käskin Khanden
Singin olemaan varoillansa ja pysymään ovella. Itse laskin muutamia
hopearahoja oikeanpuoliselle rummulle, riisuin kenkäni ja menin
munkkien suureksi hämmästykseksi oikopäätä temppeliin. Rahastani ja
menostani kummissaan seisoivat munkit ääneti paikoillaan. Vihdoin
tuli ylilaama eli luostarin päämies, kumarsi syvään, pani peukalonsa
päällekkäin ja pisti koko kielensä ulos suustaan osoittaen täten
tyytyväisyyttään minun käynnistäni tervehtimään niitä monia jumalien
ja pyhimysten kuvia, joita seisoi pitkin temppelin seiniä. Isommat
olivat lähes parin metrin, muut noin metrin korkuisia. Muutamat olivat
puusta sangen taiteellisissa verhoissa ja puvussa, muutamat kullatusta
metallista. Toiset olivat istuvassa, toiset seisovassa asennossa,
runsaammin tai yksinkertaisemmin koristelluilla ja erivärisillä
jalustimilla. Monien päässä oli tuo vanhanaikuinen kaksireunainen
lakki, jonkalaista Korean ylimykset vieläkin pitävät ja semmoisena
seisoivat seinien komeroissa, verhoilla, leikkauksilla ja karkeilla
maalauksilla koristettuina.
Pitkin kuvien jalustoja kävi hylly, jossa oli kaikenkokoisia
kupariastioita. Näihin toivioretkeläiset munkkien kautta kuville
uhrasivat kuivattuja hedelmiä, nisua, riisiä, _tsambaa_ ja _kuraa_.
Kattoa verhosi punainen villakangas, jonkalaista munkkienkin puku
näytti olevan, ja katosta riippui sadoittain kaikenvärisiä silkki-,
villa- ja pumpulikankaisia kaistaleita. Kattoa kannattivat neljä
neliöön asetettua puupilaria, joissa oli niin rakennettu yhteinen
alusta, että vaeltajani täytyi aina kääntyä vasemmalta oikealle
päästäksensä kunkin kuvan tykö. Vastapäätä ovea oli seinässä komero ja
siinä _Urgin_ eli _Kunjukhik_, "Jumala yksin" ja tämän edessä alttari
mattoineen ja uhrilahjoja paljon enemmän kuin muiden kuvien edessä.
Laama osoitti sitä ja sanoi sen olevan hyvän jumalan. Minäkin siis
sanoin "salaam" ja pistin pienen antimen sen uhriarkkuun. Tämä näytti
hyvin miellyttävän laamaa, sillä heti hän otti hyvänhajuista pyhää
vettä ja priiskoitti sillä minun käsiäni kannusta, jossa riippui pitkiä
"rakkauden nauhoja" ja antoi minulle näistä yhden muistoksi. Useimmat
toivioretkeläiset kulkevat polvillansa temppelin holvissa, mutta vaikka
minäkin tavallisesti pidän maassa maan tapaa, en kuitenkaan uskaltanut
tätä temppua koettaa, jos niin, niin epämukavassa asennossa olisi
päälleni hyökätty.
Ylilaama selitti minulle kaikki kuvat ja heitti aina kourallisen riisiä
kuvan päälle, kun hän sen nimen mainitsi. Koetin painaa nuo nimet
mieleeni, mutta takaisin palattuani ja muistelmia kirjoittaissani en
niitä enään muistanut. — Temppelistä vei käytävä luostarin asuttuun
osaan.
Keskellä laattiaa paloi lamppuja, s.o. suuria kupariastioita, joissa
sydän paloi voissa; lamppujen vieressä oli pitkulaisia rukouskirjoja,
painettu sille sileälle ja keltaiselle paperille, jota Tiibetissä
tehdään eräänlaatuisesta puunkuoresta. Kirjojen vieressä oli rumpuja
y.m. soittimia. Eräs kaksoisrumpu oli tehty kahdesta ihmisen
pääkallosta. Näkyvissä oli myös muuan hirvittävä naamari, jota
käytetään juhlatilaisuuksissa, jolloin rummut tärisevät, huilut soivat,
porokellot kilittävät ja jymykello pauhaa. Tällöin lienee meteli,
laamojen vielä hurjasti hyppiessä, huumaavaa ja rukouksia tuskin
kuuluukaan. Tätä rymyä en minä kuitenkaan saanut omin korvin kuulla.
Kun laamat ovat temppelissä koko päivän, nauttivat he runsaasti teetä,
jossa on voita ja suolaa seassa ja jota pikkumunkit heille kulhoissa
kantavat. Tuntikausia ovat he polvillansa ja rukoilevat "jumalien
jumalaa" kaikkien pyhimysten yhteyttä, joka on yhtynyt kolminaisuudeksi
nimeltä _Kunjuksum_, s.o. kolme jumaluutta.
Muutamat selittävät tällä kolminaisuudella tarkoitettavan ilmaa,
vettä ja tulta, jotka tiibettiläisen käsityksen mukaan kuvaavat
puhetta, laupeutta ja elämää. Yksi budhalaisuuden pääoppia on
käsky kunnioittamaan isää ja äitiä ja kielto tekemästä väärin
lähimmäisellensä. Tiibettiläisten pyhissä kirjoissa (joita muuten on
800 nidosta nimellä _Kajar_) selitetään taivaan (devo) olevan vapaan
kaikista ihmiselämän huolista, täynnä rakkautta ja riemua ja että
siellä hallitsee jumala, jonka pääominaisuus on rajaton hyvyys ja tämän
apuna on lukematon määrä opetuslapsia (khan-khab), joiden tehtävänä on
laupeuden harjoittaminen ihmislasten joukossa. On erinkaltaisia onnen
ja onnettomuuden välitiloja, kuin myös helvetti, jossa syntisten sielut
vaivataan tulessa ja jäässä. "Jumala näkee ja tietää kaikki ja hän on
kaikkialla, mutta me emme häntä voi nähdä, ainoastaan opetuslapset
hänen näkevät ja saavat häntä puhutella", sanoi minulle vanha opastaja
laama.
"Mitä huonoja ominaisuuksia tulee välttää?" kysyin oppaaltani, joka
puhui vähän Hindustaninkieltä.
"Hekumaa, ylpeyttä ja kateutta", vastasi hän.
"Luuletteko joskus pääsevänne pyhimykseksi?" kysyin edelleen.
"Toivon. Mutta saastuttamaton sielu saa sitä varten vaeltaa 300 eri
kertaa."
Samassa näytti äkkiä jokin pistäneen hänen mieleensä, hän tarttui
kiireesti käteeni ja jaotti sormeni. Hän näytti kummastuneelta
ja mumisi epäselviä sanoja. Kasvonsa kävivät totisiksi ja oikein
juhlallisiksi ja käytöksensä muuttui matelevaksi. Hän syöksi ulos
temppelistä arvattavasti ilmoittamaan havainnoitaan muillekin
munkeille. Nämä kokoontuivat hänen ympärillensä ja heidän eleistään
saattoi helposti huomata, että he olivat aivan ihmeissään. Tultuani
pihalle, tahtoi jokainen koskea ja tutkia minun kättäni. Mitä tämä
merkitsi, sain sitten kyllä muutaman viikon päästä tietää.