Tiibettiläisiä uhkauksia. — Kekkerit. — Vieraanvaraisuus. — Tiedustelu.
— Kamala ahde.
Kun Jong Pen sai tiedon minun aiotusta tulostani, lähetti hän
sanansaattajan uhkaamaan Shokalaisia, että hän anastaa jokaisen
tavarat, joka seuraisi minua, ja että hän nylkisi ja mestaisi minun ja
jokaisen minun seuralaiseni. Itse puolestani en näitä uhkauksia niin
suuriksi arvioinut.
Aamulla tapani mukaan tarkastellessani almanakkaa, huomasin, että
huomenna, 2 p. Kesäkuuta, on syntymäpäiväni. Kun kekkerit näillä
ylängöillä olivat olleet ja arvattavasti vastakin olisivat harvinaisia,
päätin odotusajan kuluksi pitää silloin kestit, ja Khanden Sing sai
toimeksensa kutsua kaikki paikkakunnan "bunjat" (kauppiaat) vieraiksi.
Riisiä, maitoa, voita (_ghi_), lumppusokeria, pippuria, suolaa ja
lihava lammas ostettiin. Lampaan teurasti ja laitteli Khanden Sing
taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti, hän kun osasi vähän joka lajia.
Sillä aikaa kun minä yhtämittaa kirjoitin, järjesteli palveliani pitoja
ja pitoruokia teltassa, ilmoittaen samalla koiralauman kuljeskelevan
telttamme tienoilla sekä toi varakapineita, jos maatapantuani
tarvitsisin. Yöllä unen päin kuulinkin outoja ääniä ja noustessani
havaitsin olevani monien kutsumattomien vierasten joukossa. Kun sain
tulta, syöksyivät nelijalkaiset vieraat lymyten ulos, mutta kaikki
kekkeriaineemme oli samalla mennyttä kalua, jauhot, pippurit y.m.
pitkin laattiaa ja lammasparka aivan kadoksissa.
Kekkerit pidettiin sen sijaan komisarjus G:n tykönä, mutta ainekset
otettiin nyt minun varastostani. Uljaat pidot, joiden riemua lisäsi
pakka kirjeitä omaisiltani; ne oli lennätti tuonut Khelasta; todella
mitä hupaisin syntymäpäivä. Tämä olikin oleva viimeinen ateria "Egyptin
lihapatojen" ääressä, sillä tästä aikain jäi kaikki sivistys ja
kaikkinainen vähinkin mukavuus taaksemme.
Ilma oli kylmä ja hyvin sateinen, ja telttani oli vihdoin aivan
vesilätäkössä. Aioin kuitenkin vapauteni vuoksi asua siinä, vaikka
useat shokalaisherrat monistellen pyysivät minua heidän mukaviin
huoneisiinsa asumaan. Lopulta, 4 p. Kesäk., he puoliväkisin siirsivät
pois minun tamineeni, koska muka sahibin ei sopinut asua kylmässä
teltassa silloin kuin huoneita oli, ja niin seurasin itsekin muassa.
Varovaisuuden vuoksi kaatoivat telttani kumoon ja veivät sen mennessään.
Uusi asuntoni oli kaunis kaksinkerroksinen huoneus, jossa pihtipielet
ja puiset ikkunat oli sievästi veistetty ja punaiseksi maalattu. Minun
haltuuni joutui yläkerrassa, jonne johti kymmenkunta rappua, kaksi
suurta, aureeta huonetta, kotitekoinen korea sänky, pöytä ja pari kolme
pyöreätä nahkapäällyksellistä tuolia. Olin nyt ystäväni _Tseheramin_
vieras. Monin tavoin osoitettiin minulle hyväntahtoisuutta, ja jo
ennenkuin oikein olin sijoittunut, sain lahjaksi säilytettyjä hedelmiä,
kuivia taatelia ja teetä tiibettiläiseen tapaan voilla ja suolalla
varustettuna..
Alussa vähän arastelin tätä erinomaista vieraanvaraisuutta, mutta pian
havaitsin pelkoni turhaksi, ja mielihyvällä kuulin isäntä- väeltäni
olevani ensimmäinen Eurooppalainen tai Ameriikkalainen, joka on päässyt
Shokalaistcn huoneisiin ja siellä aterioinut. Sen- tähden tekikin
mieleni lähemmin tutustua heidän oloihinsa ja tapoihinsa.
Shokalaiset ovat todella "luonnon aatelia", rehellisiä, ja kai- kin
tavoin koettivat tehdä minun oloni niin mieluiseksi kuin mahdollista.
Alinomaa kutsuja milloin aamiaiselle, milloin päivälliselle, eikä siinä
juuri esteleminen auttanut. Tultuani levitti isäntä laattialle hienoja
ja kallisarvoisia tiibettiläisiä ja kiinalaisia mattoja. Istuin-paikka
oli vähän ylempänä ja sen edessä oli kiiltävissä messinkiastioissa
kaikki ne ruoat ja mausteet, jotka kuuluivat ateriaan. Siinä oli
riisiä, lampaan-paistia, maitoa, piimää, hindustanilaista khapatia,
pannukakkoa (_shale_) ja sokerikakkoa (_parsad_). Minun täytyi aina
istua tuolle ylennykselle, jalat ristissä allani niin kuin kaikkien
muidenkin, jotka istuivat puolikehässä ympärilläni. Minäkin söin sormin
niinkuin liekin ja se herätti heissä tyytyväisyyttä. Tähän tottui pian,
vaikka se alussa kävikin kankeasti. Kaikki viisi sormea pistettiin
yhteen liitettyinä astiaan, ja varsinkin jos on lämmintä liemiruokaa,
on suuhun vietäessä nopeutta tarpeen.
Näiden hupaisten ateriain aikana, joihin kuului myös nisusta
tehtyä väkevää viiniä (_khökti_ ja _syrap_), sain vähitellen monia
ja arvokkaita kansatieteellisiä ja antropologisia tietoja sekä
tärkeitä selontekoja Tiibetistä ja sen kansasta. Vieraanvaraiset
isäntäväkeni alkoivat yhä enemmän luottaa minuun ja muutamassa päivässä
sain perehtyä kaikkiin kylän sisällisiin asioihin. He uskoivat
minulle huoliansa, kertoivat tarujansa, lauloivat surunsekaisia
laulujansa ja opettivat minulle karkeloitansa, kutsuivat minua
häihinsä, hautajaisiinsa, sairastensa luokse j.n.e. Moniaita näissä
tilaisuuksissa tekemiäni havainnolta olen eräässä seuraavassa luvussa
koonnut yhteen. Viivyttyäni muutamia päiviä Garbjangissa, palautin
molemmat palveliani _Matan Sing'in_ ja _Narenghiri'n_ takaisin
Almoraan. 6 p. Kesäk. lähdin tiedustelumatkalle rajalle. Menin Kalin
yli Nepalin puolelle, seurasin sen virran oikeata puolta ja saavuin
_Kanwa_ nimiseen shoka-kylään korkealla vuorella, jonka juurella
Kali, Taki ja Kuti yhtyy yhdeksi joeksi. Kali kääntyy jyrkästi
73° ja Kuti 325° kompassisuuntaan. Palasin vasemmalle rannalle ja
leiriydyin _Gungi_ nimiseen kylään, lähellä yllämainittua puolivalmista
sairaalaa. Kylän rakennuksissa liehui sadottain rukouslippuja kiinni
salkojen välisissä köysissä. Huoneukset olivat vanhemmanaikuisia
kuin Garbjangissa, ei myös ollut täällä sitä somuutta ja puhtautta
kuin tuolla. Kylän taustassa on erinomaisen kaunis ja kummallisesti
muodostunut vuoren huippu _Nabi Shankom_, se näyttää ihan kirkolta
harmaille ja punaisine kivikerroksilleen. Tämän lähellä on toinen
jättiläinen: suorakulmainen kallio melkein kuin mahdottoman suuri
torni, _Gungi Shankom_, kellertävä ja punertava väriltään. Päästyäni
sen juurelle, valoi aurinko viimeistä loistettaan sen yli ja mieleni
teki maalata sen semmoisena. Sitä tehdessäni hiipivät yön varjot yhä
ylemmäksi vuorelle, sinersivät sen, mutta vuoren yläpuoli välkkyi
kaikessa kauneudessaan niinkuin tulitorni, kunnes yö nousi huipulle
asti ja verhosi sen. Näkemys oli unohtumaton. Jäin pikku telttaani
yöksi.
Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle. Olimme nyt 3,250 metrin
korkeudessa. Pian kohtasimme hautapatsaita (_khiram_); niitä oli
kaikkiaan viisi, ne olivat valkoisista kivistä tehtyjä röykkiöitä,
pylväs keskessä ja siinä rukouslippuja liehumassa. Vasemmalla kohisi
leveänä ja koskisena Kuti. Nabi Shankom vuoren juurella oli _Ronkan_
kylä noin 3,300 metrin korkeudessa.
Jota ylemmäksi tulin pitkin virran reunaa, sitä heikommaksi kävi
kasvullisuus ja lopulta ei ollut muuta kuin alastomia kallioita
ja korkeita lumihuippuja. Erittäin viehättävä oli _Gunkan_- ja
_Nail_-virtojen yhtymäkohta Kutiin. Juuri veden reunassa kasvoi
muutamia mäntyjä (Suomen ja Ruotsin korkeimmilla tuntureilla on
kasvirajalla koivua tai kuusta, joskus myös katajaa, ei mäntyjä
kasvittoman alastomuuden reunalla. Suomentaja.), mutta yläpuolella on
ihan autiota, lunta ja jäätä. Oli jo kyllin hankalaa kulkea liukkailla
liuskakivikallioilla, mutta vielä vaikeammaksi kävi kulku jäätyneellä
lumella, johon täytyi askel askeleelta oikein iskeä kiinni jalkansa
ennenkuin pysyi. Tämä oli väsyttävää ja matka kului hitaasti. Hetken
päästä näkyi rivi korkeita jäätunnelia vaahtoavan virran päällä,
joka aikaisemmin lienee aivan jääholvin peitossa. Jota korkeammalle
tultiin, sitä lujemmaksi ja liukkaammaksi kävi lumi. Läpimärät anturani
hyytyivät jäämöhkäleiksi, ja se yhä vaikeutti vaellusta.
3,560 metrin korkeudessa ja noin 90 metriä virran yläpuolella täytyi
kulkea laajan lumikentän yli, jossa hanki oli kova ja jyrkkä. Muutamia
miehiä kulki edelläni, toisia tuli perässäni. Vaikka edelliset tekivät
polun perässä tulioille, täytyi kuitenkin joka jalansijan hakata
uudelleen, ettei liukuisi tai kaatuisi. Täten tehtiin hankeen jalan
suuruisia läpiä, joihin astumalla varmasti pääsi eteen päin. Mutta se
vei paljon aikaa. Luulin keksineeni keinon, jolla nopeammin päästäisiin
edistymään. Nostaen ylös toisen polven ja nojaten toiseen sääreen
potkasin lujasti kantapäällä hankeen, täten syntyi jalansija; sama
temppu tehtiin vuoroonsa toisellakin jalalla. Kerran kun näin iskin
lumeen, olikin pinnan alla kovaa jäätä, jalka luiskahti ja menetin
tasapainon. Heti rupesin liukumaan hirveätä vauhtia jyrkkää äyrästä
alas, ja säikähtyneet mieheni parkumaan pahasti. Ymmärsin, että
muutamissa minuuteissa joutuisin virtaan ja sitten iäksi jäätunnelin
sisään, ellei mitään estettä osuisi matkallani vastaani. Ehdin
kuitenkin ajatella rannalla olevan suuria kiviä, jos vaan joutuisin
niitä päin, tai myös, että ehkä vauhti lingahuttaisi minut virran
toiselle puolen. Käsin ja jaloin harasin kyllä vastaan, mutta suotta.
Äkkiä näkyi suuri kivi jäätikön pinnalla ja kiven takana kohisi koski.
Kivi oli viimeinen toivoni. Oikasin sääreni iskua vastaan- ottamaan.
Samassa tuntui kuin kaikki luut olisivat irtautuneet ruumiissani, mutta
tunsin myös pysähtyneeni. Kivi pidätti minun muutamia askeleita veden
reunasta. Ruumiini oli kovin arka. Sormet verissä, vaatteet säpäleinä,
mutta yhtään luuta ei ollut murtunut. Pystyyn päästyäni viittasin
miehilleni, astelin virran reunaa, kunnes löysin jälkiä ja tulin
polullemme.