Bhot-nimen merkitys. — Tiibettiläisten vaikutusvalta. — Tiibettiläisten
mielivaltaisuutta. — Khanden Singin palvelevaisuus. — Ensimmäinen
shokalaiskylä. — Khanden Sing epäsuosiossa. — Kangaspuut. — Tehtaita. —
Kun loppu on hyvä, on kaikki hyvin.
Nimi Bhot (lausutaan Bod, Pote, Typoot eli Taipöt), jolla tarkoitetaan
tätä alppimaakuntaa, merkitsee Tiibettiä. Oikeastaan on tämä sana
ainoastaan väännös sanasta Typöt. Nämät ylänkö- maakunnat, "patti",
Darma, Bias, Khaudas, Paikhanda ja Johar ovat nimeksi Englannin
alusmaita. Himalaijan pääharjanne, joka on molempien valtakuntien
vedenjakaja, on Englannin maantie- teellinen raja _Nari Khorsum'ia_ eli
Hundesta (Suurta Tiibettiä) vastaan.
Tästä omistusoikeudesta huolimatta täytyi minun, Englanti- laisena,
matkallani v. 1897 tunnustaa alkuasukkaitten olevan oikeassa kun he
väittivät, että Englannin vaikutus ja suojelus oli näillä paikoin
paljasta satua, mutta että tiibettiläinen vaikutus- valta ja Tiibetin
laki oli ainoa voima, jota toteltiin ja peljättiin. Alkuasukkaat
osoittivat arkamaista alamaisuutta Tiibettiläisille, samalla kun
he julkisesti näyttivät halveksivansa Englannin virkamiehiä.
Oikeudenasioissakin heidän täytyi kääntyä tiibettiläisiin virastoihin
eikä englantilaisiin.
Aivan häikäilemättä Tiibettiläiset esittivätkin vaatimuksensa
olevan pitää hallussaan Nari Khorsumin rajaiset alueet. Ja selvästi
teroittaaksensa alkuasukkaille, että heillä, Tiibettiläisillä, on
enemmän sanomista kuin Englantilaisilla, menevät he kesän loputtua
rajan yli, talvehtivat Englannin puolella ja asettuvat vakinaisesti
asumaan maan lämpimämpiin laaksoihin ja suurempien basaarien ääreen. He
tuovat perheensä mukanaan sekä kuljettavat tuhansia lampaita lihomaan
Englantilaisten laitumilla. He hävittävät vähitellen Englantilaisten
metsät Bias-maakunnassa, varustaakseen lounais Tiibettiä polttopuilla
kesäkuukausina. Mutta sen sijaan että näistä maksaisivat, pakottavat he
vielä englantilaisia alkuasukkaita kuljettamaan tukit korkeitten solien
yli. On itsestään selvä, että ihmiset, joilla on niin alkuperäiset
käsitteet omistusoikeudesta, eivät myös häikäile millä keinoilla
hyvänsä kiskoa alkuasukkailta rahaa, ruokaa, vaatteita y.m. mitä
mahdollisesti käsiinsä saavat. Muutamat heistä matkustavat vuosittain
Luknowiin, Kalkuttaan ja Bombayhin.
Tämmöinen on tämä Tiibetin "rakastettava erakkokansa", joka elää muusta
maailmasta erotetussa maassa.
Khanden Sing, joka aina tahtoi olla huomaavainen ja palvelevainen,
ei mitenkään antanut minun, tapani mukaan, itse kantaa piirustus- ja
muistikirjojani, vaan pyysi saada ne omaan haltuunsa.
"_Hum pagal neh_ (en ole tomppeli)," sanoi hän loukatun näköisenä.
"Tahdon pitää niistä hyvää huolta."
Kuljimme ensin alaspäin Dholi-jokea kohti (475 m. Khelaa alempana),
menimme sen yli puusiltaa myöden ja kapusimme taas jyrkännettä ylös.
Mutkikkaasta polusta vuorenrinnettä ylös ei tahtonut koskaan tulla
loppua. Siellä täällä oli lähde, jonka raittiilla kristallikirkkaalla
vedellä sammutimme janoamme polttavassa kuumuudessa. Noin 10 kilom.
Khelan yläpuolella olimme nousseet 2,115 metrin korkeuteen ja tästä
paikasta ei nousu enää ollut niin rasittavaa. Kuljettuamme vielä jonkun
kilom. olimme jo 2,214 m. korkeudessa. Täällä, _Pungo'ssa_, pysähdyimme
muutamien vehmasten ja vanhojen puitten siimekseen suurustelemaan.
Olimme saapuneet ensimmäiseen asuttuun shokalaiskylään ja olimme nyt
Khaudas nimisessä maakunnassa.
Täällä tapahtui minulle hauska seikka. Eräs nuori mies,
eurooppalaisessa puvussa ja älykkään näköinen tuli minua vastaan,
kätteli iloisesti ja ystävällisesti sekä lausui:
"Minä olen kristitty."
"Sen minä arvasinkin siitä tavasta, millä kättelette."
"Niin, hyvä herra," jatkoi hän. "Olen tuonut teille vähän maitoa,
muutaman hintulaisen leivän (_khapati_) ja jonkun pähkinän. Olkaa niin
ystävällinen ja pitäkää hyvänänne."
"Paljon kiitoksia! Näytätte olevan hyvä kristitty, mikä on nimenne?"
"Walter. Minä opetan koulussa."
Tällä aikaa oli joukko Shokalaisia kokoontunut ympärillemme.
Kun tuttavuus oli tehty, osoittautuivat he kohteliaiksi ja
ystävällisiksi ihmisiksi. Varsinkin viehätti minua nuorten tyttöjen
teeskentelemättömyys ja sulavat liikkeet. He eivät olleet niin arkoja
kuin miehet, vaan tulivat luokseni, laskivat leikkiä ja nauroivat
ikäänkuin olisimme olleet vanhoja tuttavia. Halusin piirtää heistä
paraamman näköisten kuvat.
"Missä on kirjani, Khanden Sing?" kysyin henkivartialtani.
"_Hatsar hum mallum neh, sahib_" (en minä tiedä, herra), vastasi tämä
surullisella äänellä, turhaan taskujaan käännellen.
"Vai niin, veitikka, sillä tavallako sinä pidät liuolta sinulle
uskotuista tavaroista! Mihin olet pannut piirustuskirjani?"
"Voi herrani, minä join Dholi-virrasta ja silloin oli kirja minun
kädessäni. Laskin sen varmaankin kivelle kun kumarruin juomaan
virrasta," vastasi tämä hutilus.
Tarvinneeko mainita, että siinä silmänräpäyksessä lähetin Khanden
Singin takaisin mainitulle paikalle ja kielsin häntä näyt- täytymästä
minulle, jollei hänellä olisi kirja muassaan.
Kävin katsomassa Shokalaisten kangastuoleja sekä kutoma- ja
kehräämistapoja. Shokalaisten ja varsinaisten Tiibettiläisten
kangastuolit ovat ihan yhtäläiset sekä sangen alkuperäisiä ja
yksinkertaiset. Loimi pingotetaan lujasti ja puun, johon valmis kangas
kierretään, pitää kutoja sylissään. Niisiä ei käytetty nostamassa
lointa, vaan joka kerta kuin kudinlanka vietiin loimen läpi, nostettiin
tai laskettiin kädellä loimet ristiin. Kudelanka lyötiin lujasti kiinni
raskaalla, särmikkäällä puupienalla.
Kutomiseen täytetään jääkin- ja lampaanvilloista tehtyjä lankoja joko
värjäämättöminä tahi värjättyinä sinisiksi, punaisiksi, keltaisiksi
tai vihreiksi. Sinistä ja punaista käytetään enimmän, sitten vihreätä,
keltaista sitä vastoin hyvin vähän. Lanka on hyvin kehrätty ja kun ei
villoja ennen kehräämistä pestä tahi muulla tavalla valmisteta, jää
kankaaseen joku määrä öljyisyyttä, joka tekee sen vedenpitäväksi.
Shokalaiset ovat jo vanhastaan sangen taitavia kutojia. He istuvat
kärsivällisesti päivät pääksytysten ulkoilmassa kutoen sangen vaikeita
ja taiteellisia kankaita. Värilliset kankaat yleensä ovat hyvin
kapeat, noin 17 senttim. leveät, paitsi yksinkertaisemmat siniset ja
raidalliset naisten vaatekankaat; miesten valkoiset pukukankaat, jotka
ovat helpommat kutoa, ovat noin 40 senttim. leveät.
Näitten monivärillisten kankaitten kuviot kudotaan ulkomuistista.
Niissä ei ole mutkia eikä kaarteita, vaan ne ovat kootut viivoista
ja kulmista, pienistä ruuduista ja neliöistä, joita erottaa pitkät
kolmiväriset, yhtäsuuntaiset viivat. Näitä kauneempia koristeita
ei Shokalainen osaa ajatellakaan. Kankaat ovat kovin lujat.
Kapeimmista, värillisistä ja paremmista tehdään tavallisesti rahan-
ja ruuansäilytys-pusseja, karkeimmista tehdään lammasten kannettavia
haarapusseja.
Lahjakkaammat nuoret shokalaisnaiset ovat sangen taitavia matonkutojia
ja osoittavat siinä hyvin suurta kekseliäisyyttä. He ovat ottaneet
malleja ja aiheita vanhoista kiinalaisista matoista, joita on
Lassan kautta tänne tuotu, ja vaikka ne laadultaan paljon eroavat
kiinalaisista matoista, ovat ne kuitenkin sangen somia nähdä.
Ne kudotaan stramaljille eli reiälliselle kankaalle siten, että
värillinen kude nukitetaan siihen pystysuoraan. Näin tulevat ne
pehmeiksi ja samettimaisiksi pinnaltaan ja melkein persialaisten
mattojen kaltaisiksi, vaikka ei niin pehmeiksi. Niitä käytetään myös
satulapeitteinä. Aina myös kun vieraita tulee, tarjotaan näitä mattoja
vierasten istuttavaksi.
Mitä enemmän aikaa kului, sitä levottomammaksi kävin kirjastani,
sillä siinä oli kaikki muistiin-panoni matkalta. Ajatellessani, että
vuolas virta oli vienyt sen mukanaan kiveltä, johon se oli laskettu,
jouduin kiihkeään mielentilaan. Vihdoin näin olennon horjuvin askelin
lähestyvän: se oli Khanden Sing, joka voiton riemulla heilutti kirjaa
päänsä päällä. Hän oli juossut tuon pitkän matkan edestakaisin, niin
että hän nyt oli ihan uuvuksissa. Saatuani kirjan lähdimme heti
Walterin ja koko kylän seuraamina jyrkkää rinnettä alas joelle. Täällä
tarttui osa Shokalaisista käsiini, veivät ne otsallensa ja kumarsivat
samalla syvään. Muut pitelivät jalkojani ja naiset lausuivat tavallisen
hintulaisen tervehdyksen: "_Akha giao_!" (käyköön hyvin!) Kun näin
oli jäähyväiset jätetty, sain heidät palaamaan takaisin, ja niin he
jättivät minut.