● =Tanska Valdemarien aikana (1157–1375).= Knuut Suuren kuoltua Tanska
joutui pitkiksi ajoiksi valtiollisen heikkouden tilaan. Englanti ja
Norja vapautuivat sen yliherruudesta, ja maassa oli verisiä
valtaistuinriitoja. Sisäiset taistelut lakkasivat, kun _Valdemar Suuri_
nousi valtaistuimelle v. 1157. Valdemarin ja hänen _seuraajansa_ _Knuut
VI_:n aikana valloitettiin _Holstein_, _Mecklenburg_ ja _Pommeri_.
Knuutin seuraaja _Valdemar Sejr_ (Voittaja) ylläpiti aluksi Tanskan
mahtavuutta. Tekipä hän v. 1219 retken _Viroon_kin, valloitti maan ja
pakotti virolaiset kasteeseen. Mutta myöhemmin Valdemar Sejr menetti
Mecklenburgin ja Pommerin ja hänen kuoltuaan Viro luovutettiin v. 1346
kalpaveljesten ritarikunnalle. Edellä mainittujen sotien aikana oli
maassa muodostunut _aatelissääty_, kun varakkaat talonpojat olivat
ruvenneet tekemään sotapalvelusta ratsain ja siten vähitellen kohonneet
säätyveljiensä yläpuolelle. Samaan aikaan _katolinen kirkkokin_
järjestyi Tanskassa. Maassa oli monta piispaa ja arkkipiispaa, ja kirkon
omaisuus lisääntyi lisääntymistään. Papisto ja aatelisto saavuttivat
kuninkaan rinnalla vaikutusta valtioasiain johdossa, kaupunkien
_porvaristo_ sitä vastoin oli heikko, sillä kauppa oli melkein kokonaan
Hansan hallussa.
[Illustration:
Valdemarien valtakunta laajimmillaan.
]
[Illustration:
_Kuva 248._ Valdemar IV Atterdag.
]
Aluksi kuningas ja ylimykset pysyivät hyvässä sovussa, mutta Valdemar
Sejrin kuoltua (1241) syntyi kiivaita riitoja kuninkaan ja ylimyskunnan
välillä. Sen johdosta Tanska vaipui jälleen heikkouden tilaan. Sen
kohotti siitä myöhemmin _Valdemar Atterdag_ kukistamalla suuraatelin
vallan. Valdemar Atterdagin kuoltua joutui kruunu hänen tyttärelleen
_Margareetalle_, josta tuli myös Norjan ja Ruotsin hallitsija.
● =Norja.= Samoin kuin Tanskassa riehui Norjassakin kauan ankaroita
valtaistuinriitoja, kun monet kuningassukuun kuuluvat prinssit,
»kuninkaanalut», pyrkivät kannattajiensa avulla saamaan Norjan kruunun.
Vasta 13:nnen vuosisadan alkupuolella taistelut taukosivat, ja maahan
tuli sisäinen rauha. Norjan kruunu joutui joksikin aikaa Ruotsin
Folkunga-kuninkaille, mutta v. 1380 Norja yhdistettiin vuosisadoiksi
Tanskaan. Sisällisten riitain aikana Norjan _papisto_ kohosi suureen
mahtavuuteen. Vaikutusvaltaista _aatelissäätyä_ Norjassa sitä vastoin ei
muodostunut, ja _talonpojat_ pysyivät vapaina. _Kauppa_ oli Hansan
hallussa.
● =Ruotsi Folkungain hallitessa (1250–365).= Ruotsissakin oli sisällistä
rauhattomuutta, kunnes Folkunga-suku nousi valtaistuimelle v. 1250.
Suvun kantaisä oli _Birger-jaarli_, joka vanhimman poikansa _Valdemarin_
nimessä hoiti hallitusta kuolemaansa asti. Heikon Valdemarin hänen
nuorempi veljensä _Maunu Ladonlukko_ syöksi valtaistuimelta. Suvun
viimeinen hallitsija oli _Maunu Liehakko_.
Folkungain aikana _Suomen_ yhdistäminen valtakuntaan saatiin
lopullisesti päätetyksi.
Folkunga-suvun hallitsijat ovat muistettavat etenkin etevinä
lainlaatijoina. Näihin aikoihin ei Ruotsin valtakunnalla ollut yhteistä
lakia, vaan kussakin maakunnassa tuomittiin sen omien lakien mukaan.
Tästä oli haittaa varsinkin sen jälkeen, kun liike eri maakuntien
välillä vilkastui. Folkungat alkoivatkin säätää koko valtakunnalle
yhteisiä lakeja. Birger-jaarli sääti _rauhanlait_, joissa kiellettiin
tekemästä toisille väkivaltaa kirkoissa, käräjillä ja kodissa sekä
kohtelemasta naisia väkivaltaisesti. Hän kielsi myös _raudankannon_.
Siksi sanottiin vanhaa perinnäistapaa, että syytetyn oli todistettava
syyllisyytensä tai syyttömyytensä kantamalla kuumaa rautaa käsissään tai
kävelemällä avojaloin sitä pitkin. Joka suoritti kokeen vioittumatta,
oli syytön. Katsottiin Jumalan tulleen hänelle avuksi. Maunu Liehakko
_kielsi orjuuden_ Ruotsin valtakunnassa. Hän julkaisi myös v. 1347
ensimmäisen _yleisen maanlain_, jota koko valtakunnan tuli noudattaa.
Näihin aikoihin syntyi Ruotsissakin aatelinen säätyluokka, ns.
_maallinen rälssi_. Syy sen syntymiseen oli sama kuin Tanskassakin ja
muissa Euroopan maissa: valtakunta tarvitsi ratsumiesjoukkoja. Sen
tähden Maunu Ladonlukko määräsi v. 1280, että kaikki, jotka palvelivat
sotajoukossa ratsain, pääsivät vapaiksi veronmaksusta. Niin saattoivat
tehdä vain varakkaammat tilalliset, joista siten muodostui
rälssimiesluokka. Koska papistokin oli veroista vapaa, sanottiin sitä
_hengelliseksi rälssiksi_. Maalliset ja hengelliset rälssimiehet
muodostivat siten ylimysluokan. Heidän keskuudestaan kuninkaat
valitsivat jäsenet _valtaneuvoskuntaan_, jolta kysyttiin neuvoa
hallitusasioissa, ja he kokoontuivat kuninkaan kutsusta
_herrainpäiville_, milloin erittäin tärkeitä asioita oli pohdittavina.
Varsinaista läänityslaitosta ei Ruotsissa kumminkaan syntynyt, vaikka
ylimyksillä toisinaan olikin suuret alat valtakunnan maata hallussaan ja
vaikka he linnanisäntinä hoitivat hallintoa valtakunnan eri osissa.
Siten Ruotsin talonpojat säilyivät vapaina maanomistajina.
● =Kalmarin unionin aika (1397–1523).= Ruotsissakin ylimyskunta tuli
pian mahtavaksi ja kävi kuninkaan vallalle vaaralliseksi. Saadakseen
mielensä mukaan järjestää Ruotsin olot ylimykset tarjosivat kruunun
Tanskan ja Norjan kuningattarelle _Margareetalle_ (1389–1412), joka
kuitenkin vasten aatelisherrojen odotusta oli jäntevä nainen. Nyt oli
Tanskalla, Ruotsilla ja Norjalla yhteinen hallitsija.
Tehdäkseen näin syntyneen yhteyden pysyväiseksi Margareetta suunnitteli
varsinaista _liittoa_ eli _unionia_ kolmen pohjoisen valtakunnan
välille. Yhtyneinä ne olisivat voimakkaampia sekä Hansan että
Pohjois-Saksan ruhtinaita vastaan. Asian toteuttamiseksi hän kutsui
kaikista kolmesta valtakunnasta ylimyksiä _Kalmarin_ kaupunkiin v. 1397.
Siellä solmittiin Kalmarin unioni. Sopimuksen mukaan kaikilla kolmella
maalla oli oleva yhteinen hallitsija, mutta kutakin maata oli hallittava
omien lakiensa mukaan ja omien virkamiestensä avulla.
Margareetan viisaan ja jäntevän hallituksen aikana säilyi järjestys
valtakunnassa. Mutta jo hänen seuraajansa _Eerik Pommerilaisen_
hallitusaikana ruotsalaiset tulivat tyytymättömiksi. Kuninkaat asettivat
Ruotsin linnoihin tanskalaisia ja saksalaisia vouteja, jotka pahasti
sortivat kansaa. Viimein talonpojat nousivat _Engelbrekt
Engelbrektinpojan_ johtamina kapinaan.
Vapaussodan päätyttyä pidettiin v. 1435 _valtiopäivät_ Arbogassa, jonne
kutsuttiin _maallisten_ ja _hengellisten rälssimiesten_ lisäksi
kaupunkien _porvareita_ sekä muutamia _talonpoikia_. Siten
säätyvaltiopäivät saivat Ruotsissa alkunsa. Engelbrekt valittiin
»valtionhoitajaksi». Mutta hänet murhattiin jo seuraavana vuonna.
Tuhoisa unioniriita jatkui tämän jälkeen lähes 90 vuotta. Ruotsissa
syntyi kaksi puoluetta: _unionipuolue_ ja _kansallinen puolue_.
Edellinen, johon maalliset ja hengelliset ylimykset kuuluivat, kannatti
edelleen liittoa Tanskan kanssa, koska sille oli eduksi, että kuningas
asui kaukana. Kansallinen puolue, johon talonpojat ja jotkut aateliset
kuuluivat, halusi eroa Tanskasta ja täysin itsenäistä Ruotsia. Toisin
ajoin tanskalaiset unionikuninkaat saivat Ruotsin haltuunsa; toisin
ajoin oma kuningas tai valtionhoitaja hallitsi Ruotsia. Lopulta Tanskan
kuningas _Kristian II Tyranni_ päätti kaikiksi ajoiksi musertaa
ruotsalaisten vastarinnan ja pani toimeen hirveän _Tukholman verilöylyn_
(1520), jossa monta kymmentä Ruotsin etevintä miestä sai surmansa. Mutta
se oli omansa yllyttämään ruotsalaisia entistä kiivaampaan vastarintaan.
_Kustaa Vaasa_, jonka isä oli toisten mukana surmattu, rupesi
vapaussodan johtajaksi. V. 1523 tanskalaiset oli voitettu, ja Kustaa
Vaasa valittiin kuninkaaksi.