● =Taistelu maureja vastaan.= Ristiretkien aikana ja niiden jälkeenkin
Pyreneitten niemimaan kristityt jatkoivat herkeämätöntä taisteluaan sekä
islaminuskoisia maureja että juutalaisia vastaan. Vähä vähältä he
tunkivat vastustajansa yhä kauemmas etelään. Ratkaiseva voitto
saavutettiin _Tolosa_n [-lo´-] luona v. 1212. Pian sen jälkeen
valloitettiin _Córdoba_, jonka jälkeen maureilla oli hallussaan
ainoastaan _Granada_ [-na´-] ympäristöineen.
□ =Laulu el Cidistä.= Näissä taisteluissa tuli kuuluisaksi muuan
kastilialainen ritari _Rodrigo Diaz_ [dia´þ], jota maurit sanoivat _el
Cid_iksi [sid], herraksi. Hän riitaantui kuninkaansa kanssa ja
karkotettiin maasta. Pian hän keräsi ympärilleen vapaajoukon ja ryhtyi
omin päin käymään sotaa, taistellen milloin maureja, milloin kristittyjä
vastaan. Hänen onnistui valloittaa Valencian [vale´nþia] kaupunki, jota
hän piti hallussaan kuolemaansa asti.
12:nnella vuosisadalla syntyi Diazin taistelujen pohjalla
sankarirunoelma, _Laulu el Cidistä_, jossa ihastuksella kerrotaan hänen
uroteoistaan ja ylistetään hänen vasalliuskollisuuttaan.
● =Valtiollinen tila.= Taistelujen kestäessä muodostui Pyreneitten
niemimaalle useita kristittyjä valtioita, joista tärkeimmiksi tulivat
_Portugali_ länsirannikolla sekä _Kastilia_ keskellä maata ja _Aragonia_
itärannikolla. Aateli oli sotaista ja väkivaltaista, ja kirkon
vaikutusvalta kansaan kasvoi taisteluissa »uskottomia» vastaan. Mutta
kaupunkien porvaritkin hankkivat aikaiseen itselleen oikeuksia: he
saivat valita virkamiehensä ja heillä oli omia sotajoukkoja. Muodostuipa
mainituissa valtioissa jo 12:nnella vuosisadalla, varhemmin kuin missään
muualla, valtiopäivätkin, _cortes_, joilla hengelliset ja maalliset
ylimykset, alempi aateli sekä kaupunkien porvarit olivat edustettuina.
Ne säätivät lait, määräsivät verot, olipa niillä oikeus valvoa
hallituksenkin toimia. Kuninkaan valta oli näin muodoin heikko, mutta se
kohosi keskiajan lopulla.
[Illustration:
_Kuva 245._ Ferdinand.
]
[Illustration:
_Kuva 246._ Isabella.
]
● =Ferdinand ja Isabella.= Nykyinen Espanjan kuningaskunta sai alkunsa,
kun Aragonian kuningas _Ferdinand_ ja Kastilian kuningatar _Isabella_
solmivat avioliiton v. 1469. He olivat lahjakkaita ja tarmokkaita
hallitsijoita.
Heidän aikanaan a) _Espanja laajeni_. V. 1492 valloitettiin _Granada_,
maurien viimeinen varustus, joten islamin valta, kestettyään lähes
kahdeksan vuosisataa, lakkasi Espanjassa. Samana vuonna _Columbus_
purjehti löytöretkelle Amerikkaan, pannen alulle Espanjan
_siirtomaavallan_. Teollisuus ja kauppa alkoivat kukoistaa. Napoli
liitettiin Espanjaan v. 1504. Espanjan menestykseen sotatanterella
vaikutti _sotalaitoksen uudistus_. Sveitsiläisten esimerkin mukaan
pantiin pääpaino jalkaväkeen, joka järjestettiin kolmeksi suureksi jopa
20.000 miestä käsittäväksi neliöksi. Neliöiden keskustan muodostivat
piikkimiehet ja tapparamiehet ja niitä reunustivat muskettimiehet. Nämä
neliöt muodostivat kuin eläviä linnoituksia, joita vastaan
ratsujoukkojen hyökkäykset kilpistyivät, tulivatpa miltä taholta
tahansa.
Samalla b) _kuninkaan valta kasvoi_. Kuninkaan neuvoskuntaan, jossa
ennen oli ollut pelkästään suuraatelin jäseniä, kutsuttiin
aatelittomiakin lakimiehiä, jotka alistuivat kuninkaan tahtoon. Kirkon
tärkeimpiin virkoihin hallitsija nimitti hoitajat, ja kaupunkien
itsehallintaoikeutta supistettiin. Valtiopäiväinkin arvo aleni: säädyt
osoittivat lausunnoissaan suurta nöyryyttä, ja ne kutsuttiin koolle
entistä harvemmin. Kuninkaan valtaa lisäsi myös se, että hallitsijan
käytettävänä oli pysyvä sotajoukko ja vakinainen vero.
Huolehtiessaan lujan kuninkuuden aikaansaamisesta Ferdinand ja Isabella
koettivat saada voimaan myös c) _yhden ainoan uskonnon_ valtakunnissaan.
Niin aloitettiin synkkä taistelu sekä vääräuskoisia että maureja
vastaan. Katolisen kirkon kerettiläistuomioistuin, _inkvisitio_, toimi
täällä hirvittävällä ankaruudella. Polttoroviot roihusivat, ja kymmenet
tuhannet ihmisraukat saivat niillä uskonsa takia surmansa. Myöskin
valtiollisesti epäillyt vedettiin inkvisition tuomittaviksi.
□ =Autodafee.= Espanjan inkvisitio toimi kuninkaan nimittämän
yli-inkvisiittorin johdossa. Hänellä oli kokonainen lauma ylempiä ja
alempia apulaisia. Uskonnollisesti tai valtiollisesti epäilty tuotiin
inkvisitiotuomioistuimen tutkittavaksi. Ellei hän tunnustanut
syyllisyyttään, alettiin häntä kiduttaa varta vasten keksityillä
kidutuskoneilla tai suljettiin hänet maanalaisiin vankikomeroihin
nääntymään. Todistajiakin kidutettiin. Tämän takia moni puhui vasten
parempaa tietoaan säästyäkseen hirveiltä kärsimyksiltä.
[Illustration:
_Kuva 247._ Autodafee.
]
Rangaistuksena oli omaisuuden menetys tai elinkautinen vankeus taikka
kuolema polttoroviolla. Polttaminen tapahtui usein suurten kirkollisten
juhlain yhteydessä. Tuomioistuimen jäsenet sekä joukko maan ylimyksiä ja
pappeja olivat saapuvilla, ja uteliaat kansanjoukot seisoivat ympärillä.
Saapuipa toisinaan itse kuningaskin noihin juhlatilaisuuksiin, joiden
nimenä oli _autodafee_ [fē], »uskontoimitus».
Näin juurtui kansan mieleen yhä syvemmälle uskonnollinen kiihko, joka
hävitti kaiken jalomman inhimillisen tunteen.