● =Valtiollinen hajanaisuus.= Keskiajan kahtena viimeisenä vuosisatana
Italia kohosi yhä suurempaan taloudelliseen vaurauteen ja henkiseen
kukoistukseen, mutta maa oli valtiollisesti hajalla. Saksan keisarien
yritys saada Italia valtaansa oli lopullisesti epäonnistunut. Sen
jälkeen ei liioin muodostunut yhtenäistä Italian valtiota Ranskan ja
Englannin tapaan, vaan maa oli jakautuneena moneen pikku valtioon.
Etelä-Italiassa oli _Napoli_n kuningaskunta, Keski-Italiassa
_Kirkkovaltio_ ja _Firenze_, Pohjois-Italian valtioista olivat
tärkeimmät _Milano_, _Venezia_ ja _Genova_.
[Illustration:
_Kuva 241._ Kondottieri Colleonin muistomerkki Veneziassa.
]
Kaikkialla oli vilkasta valtiollista toimintaa. Kansa oli jakautuneena
edelleen puolueisiin, guelfeihin ja ghibelliineihin, jotka kävivät
keskenään kiivasta taistelua valtion ylivallasta. Tavallista oli, että
voitolle päässyt puolue karkotti vastapuolueen johtavat miehet valtion
piiristä. Niinpä kuuluisa firenzeläinen runoilija Dante, josta
tuonnempana kerrotaan, vietti suuren osan elämäänsä maanpaossa. Sodan
johto uskottiin palkkajoukkojen päälliköille, joita sanottiin
_kondottiereiksi_. He taistelivat vain palkan takia ja menivät usein
puolelta toiselle. Toisinaan he taas anastivat valtiossa yksinvallan,
jota ylläpitivät asevoimin, menetellen usein ylen väkivaltaisesti.
Yksinvaltiaita sanottiin sen tähden _tyranneiksi_, ja tällaisen
hallitusmiehen murhaa pidettiin luvallisena, jopa ylistettävänä tekona.
Tikarin ja myrkyn käyttäminen olikin hyvin tavallista tämän ajan
Italiassa.
Mutta monessa Italian valtiossa järjestettiin hallinto oivalliselle
kannalle. Valtion palkkaamat virkamiehet hoitivat eri hallinnonaloja,
kansalaisten maksettavaksi määrättiin vakinainen vero, valtiolle
laadittiin tarkka tulo- ja menoarvio, ja hallitus piti velvollisuutenaan
huolehtia elinkeinojen edistämisestä rakentamalla maanteitä,
parantamalla satamia jne. Monet tyrannitkin osoittivat valpasta
huolenpitoa alamaisten hyvinvoinnista ja olivat samalla
väkivaltaisuudestaan huolimatta lämpimiä tieteen ja taiteen suosijoita.
● =Napolin kuningaskunta.= Kaarle Anjoulainen, jonka paavi oli kutsunut
karkottamaan Hohenstaufeja Molempain Sisiliain kuningaskunnasta, menetti
pian Sisilian, joka joutui _Aragonia_lle. Etelä-Italiaa sanottiin tämän
jälkeen _Napoli_n kuningaskunnaksi. Sekin liitettiin Aragoniaan v. 1504.
● =Kirkkovaltio.= Paavien ollessa Avignonissa yritti muuan
alhaissukuinen haaveilija _Cola di Rienzi_ uudistaa Rooman muinaisen
tasavallan ja saada aikaan Italian yhteyden. Kaunopuheisuudellaan ja
tulisella innostuksellaan hän sai kansan puolelleen ja hänestä tuli
»tribuuni», jolla oli kaikki valta käsissään. Pian hän alkoi kumminkin
käyttäytyä tyrannimaisesti, jolloin hänet kukistettiin ja tapettiin.
Paavit hallitsivat Roomaan palattuaan jälleen Kirkkovaltiota, pitäen
loistavaa hovia ja esiintyen anteliaina tieteiden ja taiteiden
suosijoina. Heistä oli kuuluisimpia _Aleksanteri Borgia_ [bordža], joka
häikäilemättä myi aneita saadakseen varoja tuhlaavaiseen elämäänsä,
monille lapsilleen ja taideharrastuksiinsa.
● =Firenze.= Firenze sai haltuunsa läheisen ympäristönsä
kaupungit, mm. Pisan. Valtion johto oli kaupungin varakkailla
teollisuudenharjoittajilla. Puolueet taistelivat ankarasti
vallasta, ja runoilija Dante vertasi kaupunkia kuumetta
sairastavaan henkilöön, joka saadakseen hiukankaan helpotusta
heittelehti vuoteellaan kyljeltä toiselle. Kun guelfit, jotka
olivat etupäässä porvarispuolue, pääsivät voitolle, tehtiin
sellainen päätös, etteivät aateliset saisi valtionvirkoja;
saadakseen täydet kansalaisoikeudet heidän tuli liittyä
porvarillisiin ammattikuntiin. Määrättiinpä toisinaan, kuten
muinoin Ateenassa, arvalla virkamiehiä.
[Illustration:
_Kuva 242._ Lorenzo de’ Medici.
]
15:nnellä vuosisadalla valtion johto joutui varakkaalle ja lahjakkaalle
_Medici_n [mē´ditši] kauppiassuvulle. Varsinkin _Lorenzo de’ Medici_,
jota sanotaan »loistavaksi», esiintyi Perikleen tavoin yksinvaltiaana.
Taiteiden harrastus oli silloin korkeimmillaan, ja Firenzessä vietettiin
iloista, huoletonta elämää. Lorenzon kuoltua (1492) dominikaanimunkki
_Savonarola_ [-rō´-], jonka uskonnollista mieltä muinaisaikaisen taiteen
harrastus ja iloisten juhlain pito syvästi loukkasi, aloitti ankarat
parannussaarnansa. Hetkeksi hän tempasi kansan puolelleen, mutta pian
hän jälleen menetti sen suosion ja hänet poltettiin harhaoppisena. Valta
joutui uudelleen Mediceille, jotka nyt nimellisestikin tulivat
hallitseviksi herttuoiksi.
[Illustration:
_Kuva 243._ Savonarola.
]
● =Venezia.= Venezia kilpaili kauan Genovan kanssa kauppaherruudesta
saaden voiton 14:nnen vuosisadan loppupuolella. Sillä oli sen jälkeen
pitkät ajat kaupan ja meriliikkeen johto Välimerellä. 1) _Doge_ [dō´dže]
(lat. dux = johtaja, herttua) edusti valtion päämiehenä tasavaltaa.
Mutta varsinainen toimivalta oli 2) _neuvoskunnalla_, johon paitsi dogea
kuului kuusi jäsentä. Lainsäätäjävalta oli ylimyssukujen jäsenistä
kokoonpannulla 3) _suurella neuvostolla_. Näiden rinnalla toimi 4)
_kymmenmiehistö_, jonka tehtävänä oli valvoa, että hallitusmuoto pysyi
muuttumatta voimassa. Sen käytettävänä oli suuri joukko urkkijoita,
jotka ilmiantoivat voimassa olevan valtiojärjestyksen vastustajat. Monet
kansalaiset saivat kitua Venezian kammottavissa vankiloissa, joita
lyijykattojensa takia sanottiin lyijykamareiksi. Lyijy teki vankilat
talvella tavattoman kylmiksi, kesällä sietämättömän kuumiksi.
[Illustration:
_Kuva 244._ Dogen palatsi Veneziassa.
]