[Illustration:
_Kuva 201._ Keskiajan neljä säätyä toimissaan.
]
● =Maanomistus.= Talonpojat olivat kaikissa Euroopan maissa kansan
suurena enemmistönä. Vapaita talonpoikia, jotka itse omistivat
viljelemänsä maan, oli Ruotsissa, Suomessa, Norjassa, Tirolissa ja
Sveitsissä sekä muutamissa osissa Saksaa ja Englantia. Mutta suurimmassa
osassa Eurooppaa talonpojat elivät _maaorjuudessa_. Aateliset
tilanomistajat viljelivät itse ainoastaan osaa omistamaansa maata, ns.
päätilaa; muun osan he antoivat talonpoikain viljeltäväksi, jotka
suorittivat siitä veroa luonnontuotteina ja päivätöinä. Varsinkin
päivätyöt päätilan viljelmillä olivat rasittavia ja niitä vaadittiin
runsaammin kiireellisinä työaikoina, kylvön ja elonkorjuun tapahtuessa,
jolloin talonpojan työvoimia olisi kipeimmin tarvittu omilla pelloilla.
[Illustration:
_Kuva 202._ Saksalaisia talonpoikia markkinoilla.
Dürerin puupiirros.
]
Ristiretkien aikana talonpoikien tila kävi yleensä paremmaksi. Kun raha
tuli yleisemmin liikkeeseen, niin aateliset tilanomistajat mielellään
ottivat veron rahana, jolloin rasittavat päivätyöt lakkasivat. Ranskassa
monet talonpojat ostivat itsensä vapaiksi ja Englannissa maaorjuus
kokonaan lakkasi.
Tämä talonpoikain vapautuminen ei kuitenkaan saanut rauhassa jatkua.
Keskiajan lopulla feodaaliherrat menettivät merkitystänsä
sotilassäätynä, kun jalkaväki jälleen tuli tärkeäksi ja ruutia ruvettiin
käyttämään. Silloin he kiinnittivät enemmän huomiota maanviljelykseen,
hankkivat itselleen suuria tiloja ja rasittivat talonpoikia raskailla
veroilla. Sen johdosta syntyi useissa maissa _talonpoikaiskapinoita_,
mutta talonpoikain tila jäi pääasiassa entiselleen.
[Illustration:
_Kuva 203._ Ritari talonpoikien ahdistamana.
]
● =Yhteisviljelys.= Metsä-ja laidunmaat olivat kylän yhteisiä, mutta
peltomaa oli jaettu talojen kesken. Kumminkaan talon pellot eivät olleet
yhtenä palstana, vaan monessa eri paikassa, sarka siellä, toinen täällä,
toisten talojen peltopalstojen välissä. Niiden viljeleminen oli sen
vuoksi hankalaa. Jokaisen talollisen täytyi aina sopia naapurinsa kanssa
työajoista, joten hänen oli mahdotonta itsenäisesti ja vapaasti toimia.
[Illustration:
_Kuva 204._ Maalaistöitä.
]
● =Viljelystavat.= Viljelystavoissa ei keskiajalla tapahtunut
sanottavaa edistystä. _Kolmijakoisviljelys_ oli vallitsevana läpi koko
keskiajan: viljelty maa-alue oli kolmena osana, joista yksi vuoroonsa
kasvoi syysviljaa, yksi kevätviljaa, yhden ollessa kesantona.
_Kaskenviljelystäkin_ harjoitettiin vielä monin paikoin Eurooppaa.
_Maanmuokkaaminen_ oli yleensä kehnoa. Aura oli kömpelötekoinen ja
niin raskas, että toisinaan oli neljäkin härkäparia sitä vetämässä.
Auran lisäksi käytettiin äestä. Näin ollen sato oli vähäinen, ja
sellaisina vuosina, joina sää oli epäsuotuisa, tuli kato. Kun viljan
kuljettaminen muilta seuduilta oli ylen hankalaa, uhkasi talonpoikaa
nälkäkuolema.
_Karjanhoito_ oli edistyneimmällä kannalla alppimaissa ja alavilla
niittymailla, kuten Alankomaissa. Lehmien ohella pidettiin paljon
sikoja, jotka hakivat ravintonsa metsistä — arvioitiinpa metsän arvo sen
mukaan, montako sikaa siitä voi saada ravintonsa. Alankomaissa ja
Englannissa oli suuria lammaslaumoja. Härkä oli tavallisempi vetojuhta
kuin hevonen, jota käytettiin etupäässä matkoilla sekä sotaratsuna.
[Illustration]
[Illustration:
_Kuva 205 ja 206._ Englantilaista talonpoikaisväestöä.
]
● =Elintavat.= Kaikissa maissa oli talonpoikain _asunto_ sangen
yksinkertainen. Se rakennettiin joko puusta tai savesta, ja siihen
kuului iso tupa ja jokin pienempi huone. Toisin paikoin eläimet olivat
saman katon alla kuin ihmiset, mutta toisin paikoin karja-huoneet
rakennettiin erikseen. Ikkunoita ei ollut, vaan näiden sijasta
neliskulmaisia aukkoja, jotka yöksi suljettiin luukuilla.
_Huonekaluina_ oli karkeatekoinen suuri pöytä ja raheja sekä suuri
kirstu, jossa säilytettiin kalliimpia tavaroita. _Puku_ valmistettiin
kotona kudotusta kankaasta, johon langat oli kehrätty kotilampaiden
villoista. Jos varallisuus salli, hankittiin myös heleänvärisiä
ostovaatteita.
[Illustration:
_Kuva 207._ Talonpoikaiselämää Pariisin ulkopuolella.
]
Talonpojan _elämä_ kului enimmäkseen yhtämittaisessa, ahkerassa
työnteossa. Naiset puuhasivat kotiaskareissa, miehet peltotöissä.
Perhejuhlat ja kirkolliset juhlapäivät toivat kumminkin vaihtelua
yksitoikkoiseen työnaherrukseen. Saksassa oli tapana viettää
kevätjuhlaa, joka kirkon toimesta siirrettiin helluntaiksi. Silloin
pystytettiin koivuja talon edustalle ja kylän keskelle pitkä riuku, joka
juhlasaatossa oli tuotu metsästä ja kirjavilla nauhoilla koristettu. Sen
ympärillä sitten tanssittiin piiritanssia. Juhannuksena poltettiin
tulia, ja syksyllä elonkorjuun päätyttyä oli taas juhlia. Syöminen oli
juhlissa tärkeintä. Mutta juhlaohjelmaan kuului myös monimutkaisia
tansseja, ja usein pidettiin rajua, vallatonta menoa.
[Illustration:
_Kuva 208._ Saksalainen talonpoikaistalo keskiajan lopulla. (Dürer:
Tuhlaajapoika.)
]
Ihmisten _henkinen näköpiiri_ oli keskiajalla yleensä ahdas. Varsinkin
maaorjuudessa elävä talonpoika pysyi henkisesti kehittymättömänä. Hän ei
tuntenut maailmasta juuri muuta kuin lähimmän ympäristönsä. Kirkko
jumalanpalveluksineen oli hänen opettajansa. Mutta pappienkin puheet
rajoittuivat etupäässä pyhimyskertomuksiin, jotka eivät vaikuttaneet
valistavasti. Ne vain lisäsivät sitä taikauskoista ajatustapaa, joka oli
vallalla keskiajan ihmisissä, jatkuen kauas uudellekin ajalle.