● =Klodovig (481–511).= Uudet germaanivaltakunnat olivat enimmäkseen
lyhytikäisiä. Elinvoimaisin oli _frankkien_ valtakunta Galliassa.
Viidennellä vuosisadalla Gallia oli jakautunut neljän eri kansan kesken.
1) _Frankit_, jotka vielä palvelivat vanhoja pakanajumaliaan ja olivat
tavoiltaan raakoja, olivat vähitellen siirtyneet Reinin yli
Koillis-Galliaan eli nykyisen Ranskan koillisosaan ja jääneet sinne
asumaan. 2) Heistä länteen Loire-jokeen saakka oli maa itsenäiseksi
hallitsijaksi kohonneen Rooman entisen maaherran hallussa. 3) Loire-joen
etelärannalta alkoivat länsigoottien maat. 4) Rhône-joen laaksossa
Gallian kaakkoiskulmassa asuivat _burgundit_.
[Illustration:
_Kuva 142._ Frankkilaispäällikkö.
]
[Illustration:
_Kuva 143._ Frankkilaissotilas.
]
Frankkien asuma-ala oli varsin ahdas, ja he olivat jakautuneina moneen
pieneen heimoon, joilla kullakin oli oma kuninkaansa. Muuan tällainen
heimokuningas oli _Klodovig_, joka oli merovinkien sukua. Hän oli
frankkien kuninkaana samaan aikaan kuin Teodorik hallitsi Italiassa.
Klodovig oli sivistymätön, petollinen ja julma, mutta samalla tarmokas
ja ovela. Frankkien valtakunta laajeni suuresti hänen aikanaan. Ensiksi
hän valloitti tuon viimeisen jäännöksen Länsi-Roomasta, otti Pariisinkin
haltuunsa ja teki sen pääkaupungikseen.
□ Klodovig voitti roomalaiset Soissons´in [suasõ´] kaupungin
pohjoispuolella. Oli saatu paljon ryöstösaalista, joka oli jaettava
miesten kesken germaanien tavan mukaan arvalla. Ryöstettyjen kalleuksien
joukossa oli muuan kaunis kirkonastia, jonka kuningas oli luvannut
toimittaa kirkolle takaisin, jos se sattuisi lankeamaan hänen osalleen.
Ennen arvanheittoa kuningas pyysi miehiltään astiaa. Toiset
suostuivatkin pyyntöön, mutta muuan frankkilainen löi uhkamielisesti
tapparallansa astian rikki huudahtaen: »Sinun ei pidä muuta saaman kuin
mikä oikeuden mukaan osaksesi tulee!» Kaikki hämmästyivät. Mutta
kuningas tukahdutti vihansa ja mietti kostoa.
Kun sotajoukko ensi kerran tämän jälkeen kokoontui aseiden
katselmukseen, niin Klodovig, rivejä pitkin kulkiessaan, huomasi, että
sillä miehellä, joka Soissons´issa oli lyönyt astian rikki, ei ollut
aseet tarpeenmukaisessa kunnossa. Kuningas nuhteli miestä, sieppasi
tapparan hänen kädestään ja paiskasi sen maahan. Kun mies kumartui
ottaakseen aseensa ylös, kuningas äkisti kohotti miekkansa ja löi sillä
miehen pään halki, sanoen: »Näinpä sinäkin teit kirkonastialle
Soissons´issa». Mies makasi kuolleena maassa, mutta uskaltamatta nurista
kuningasta vastaan muut lähtivät hänen käskyään noudattaen kotiinsa.
● Vuosikymmen näiden tapausten jälkeen Klodovig voitti keskisen Reinin
varrella asuvat _alemannit_, jolloin hän _kastatti itsensä
kristinuskoon_. Hän oli useita vuosia ollut naimisissa kristityn
burgundilaisprinsessan kanssa, jonka kertomuksia Jeesuksen elämästä ja
kärsimyksistä hän hartaasti kuunteli. Kun hän sitten eräässä taistelussa
oli joutumaisillaan tappiolle, hän kutsui avuksensa puolisonsa Jumalaa,
luvaten ruveta häntä palvelemaan, jos saisi voiton. Sotaonni
kääntyi — niin kerrotaan — frankit voittivat, ja Klodovig sekä joukko
frankkilaisia kastatti itsensä.
□ _Reims_in [rä̃s] piispa toimitti kasteen Reimsin tuomiokirkossa. Kadut
olivat koristetut maalatuilla tapeteilla, kun Klodovig valkeaan
kastepukuun puettujen ylimysten saattamana saapui kirkolle, joka myös
oli ihanimmalla tavalla koristettu. Kun ovet avattiin ja frankit
tunsivat pappien heiluttamista suitsutusastioista lähtevän hyvän
tuoksun, niin he luulivat hengittävänsä paratiisin ilmaa. Ilmi
ihastuneena Klodovig kysyi piispalta, joka astui hänen rinnallaan: »Pyhä
isä, onko tämä se taivaan valtakunta, josta olette minulle kertonut?»
»Ei», piispa vastasi, »tämä on vain tie, joka sinne viepi.» Kun kuningas
oli lausunut uskontunnustuksensa, kastettiin hänet kastemaljassa,
voideltiin pyhällä öljyllä ja siunattiin ristinmerkillä. Ja piispa
lausui hänelle: »Kumarru ja kunnioita sitä, jota ennen olet vainonnut,
ja vainoa sitä, jota ennen olet kunnioittanut!» Sitten kastettiin
Klodovigin kaksi sisarta ja neljättä tuhatta frankkilaista. Taru kertoo,
että kastetta toimitettaessa kyyhkynen toi taivaasta voidetta, jolla
Klodovig voideltiin, ja enkeli liljoilla kirjaillun lipun. Siitä pitäen
kruunattiin kaikki frankkilaiset ja myöhemmin Ranskan kuninkaat
Reimsissä ja voideltiin pyhällä öljyllä; ja sotaretkillään he käyttivät
liljakoristeista lippua. Mutta kauan kesti, ennen kuin kristinusko
tunkeutui syvemmälle frankkien mieliin.
[Illustration: GERMANILAISET VALTAKUNNAT vuonna 526]
● Useimmat muut germaanikansat tunnustivat areiolaista oppia, mutta
frankit yhtyivät katoliseen kirkkoon. Siten he saavuttivat
katolisuskoisen roomalaisväestön ja papiston suosion, kun taas
areiolaisia vihattiin vääräuskoisina. Gallian väestö näki mielellään,
että frankkien valta levisi yhä laajemmalle. Pian Klodovig pakotti
burgundien kuninkaan suorittamaan veroa, ja länsigooteilta hän valloitti
Etelä-Gallian Garonne jokeen asti.
Näin frankit olivat saaneet haltuunsa melkein koko Gallian. Samalla
Klodovig oli raivannut tieltään frankkilaisheimojen muut kuninkaat, niin
että hän elämänsä lopulla oli yksin frankkien hallitsijana.
□ Muuan noita frankkilaiskuninkaita, Klodovigin entinen liittolainen,
oli heikko ja huonojen tapojensa takia alamaistensa halveksima. Klodovig
sai puolellensa muutamia hänen miehiänsä lahjoittamalla heille
kullatusta vaskesta tehtyjä koristeita, joiden hän uskotteli olevan
puhdasta kultaa. He vangitsivat kuninkaan ja hänen veljensä ja veivät
heidät Klodovigin eteen. »Miksi olet», Klodovig virkkoi kuninkaalle,
»tuottanut häpeätä suvullemme antamalla sitoa itsesi? Parempi sinun
olisi ollut kuolla.» Samassa hän tapparallaan surmasi kuninkaan.
Veljelle hän sanoi: »Jos olisit auttanut veljeäsi, ei häntä olisi
sidottu», jonka sanottuaan hän löi hänetkin kuoliaaksi. Kun sitten
kavaltajat, havaittuaan saaneensa väärennettyjä koristeita, tulivat
siitä valittamaan, Klodovig kylmästi virkkoi: »Vääristä töistä annetaan
väärää kultaa. Saatte olla iloiset, etten kavalluksestanne ole
rääkkäyttänyt teitä kuoliaiksi.»
Samantapaista kavaluutta Klodovig käytti muitakin sukulaiskuninkaita
kohtaan. _Tours_´in [tūr] arkkipiispa _Gregō´rius_, joka kirjoitti
frankkien historian, kertoo näistä tapahtumista sangen avomielisesti,
mutta siitä huolimatta hän lisää: »Täten Jumala laski joka päivä hänen
vihollisensa hänen jalkainsa juureen ja laajensi hänen valtaansa, sillä
hän vaelsi puhtaana sydämestään hänen tietään ja teki mitä Herralle oli
otollista». Ja kirkko antoi hänelle nimen »kristillinen majesteetti».
Niin löyhä oli sen ajan kirkonmiestenkin siveellinen tunto.
Kauan Klodovig ei saanut nauttia rikoksilla hankkimastaan vallasta. Hän
kuoli Pariisissa ainoastaan 45 vuoden vanhana.
● Klodovigin kuoltua hänen jälkeisensä merovinkikuninkaat hallitsivat
vielä 2½ vuosisataa frankkien maassa. Mutta vähitellen he irstaassa
elämässä veltostuivat siihen määrään, etteivät kyenneet ollenkaan
käyttämään kuninkaan valtaa, joka joutui ylimmälle hovivirkamiehelle,
_hovimestarille_ eli _mājordomūkselle_. Tämä sulki lopuksi viimeisen
merovinkikuninkaan luostariin ja nousi itse valtaistuimelle. Sinä aikana
frankkilaiset sulautuivat yhä enemmän Gallian roomalaiseen väestöön,
omaksuen pääasiassa sen kielenkin. Näin sai alkunsa nykyinen Ranskan
kansa ja muodostui uusi roomalaisperäinen eli _romaaninen_ kieli,
ranskan kieli.
[Illustration:
_Kuva 144._ Merovinkilaiskartano. Piirretty säilyneiden kuvausten
perusteella.
]