● =Orjat.= Jo vanhimpina aikoina kreikkalaiset halveksivat ruumiillista
työtä. Maanviljelijää ja varsinkin käsityöläistä pidettiin vain
vähäisessä arvossa. Myöhemmin vapaa mies ei enää millään ehdolla
tahtonut antautua työläiseksi, vaan orjat suorittivat kaiken
ruumiillisen työn. Ateenassa pidettiin kuitenkin ruumiillista työtä
suuremmassa arvossa kuin muualla. Spartassa sen sijaan oli sotiminen,
urheileminen ja valtion virkojen hoitaminen ainoa, mikä soveltui
vapaalle miehelle.
Eri valtioissa kohdeltiin orjia eri tavalla. Spartassa heloottien asema
oli kerrassaan sietämätön. Saivatpa Spartan nuorukaiset,
harjoittautuakseen taisteluun, panna aika ajoin toimeen
orjametsästyksiä. Ateenalaiset sen sijaan, jotka yleensäkin olivat
lempeäluontoisia, kohtelivat orjiaan sangen hyvästi. — Orjan hinta oli
jokseenkin yhtä suuri kuin vetojuhdan. Ateenassa maksettiin tavallisesta
työorjasta kymmeniätuhansia markkoja.
Ruumiillisen työn ja työläisten halveksiminen oli Kreikalle
onnettomuudeksi, sillä vähitellen kansa veltostui, niin ettei se
muutamien vuosisatojen kuluttua enää kyennyt puolustautumaan vihollisten
hyökkäyksiä vastaan, vaan kadotti vapautensa.
● =Maanviljelys.= Elinkeinoista oli maanviljelys vanhin ja vähimmin
halveksittu. Kuitenkin kreikkalaiset tässäkin työssä käyttivät
pääasiallisesti orjia työntekijöinä. Muutamissa valtioissa, kuten
Spartassa, maanviljelys aina pysyi tärkeimpänä elinkeinona. Mutta Attika
oli karua, joten siellä toiset elinkeinot työnsivät maanviljelyksen
syrjään. Nekin attikalaiset, jotka vielä pysyivät maanviljelijöinä,
lakkasivat kasvattamasta viljaa ja hoitivat sen sijaan öljypuita ja
viiniköynnöstä.
● =Teollisuus.= Kun maanviljelys ei enää elättänyt kaikkia Ateenan
kansalaisia, alkoivat toiset harjoittaa käsitöitä. Käsityöläisetkin
käyttivät parhaasta päästä orjia työntekijöinä. Tavallisesti
käsityöläinen omisti neljä tai viisi orjaa, mutta jollakulla saattoi
olla jopa parisataa, jolloin työpaja paisui suureksi tehtaaksi.
Ateenalaiset käsityöläismestarit suorittivat työnsä erittäin hienosti ja
taitavasti, niin että heidän valmistamansa tavarat olivat kuin parhaita
taideteoksia. Tällaista arvokasta teollisuutta sanotaan
_taideteollisuudeksi_.
[Illustration:
_Kuva 78._ Kreikkalainen koristellinen ruukku.
]
Varsinkin Ateenan savenvalajat olivat kuuluisia taidostaan. Heidän
saviastioitaan ja savesta valmistamiaan pikku patsaita sanottiin
_keramiikkaesineiksi_ ja tällä nimellä sanotaan vieläkin taidokkaita
savenvalantatöitä.
Ateenalaiset metallitavaratkin olivat suuressa arvossa ympäri Kreikkaa.
Rikkailla ateenalaisilla rahamiehillä oli kaivoksia niin Attikassa kuin
muualla. Näistä kaivoksista saatiin kultaa, hopeata ja muita metalleja,
joista käsityöläiset valmistivat koruesineitä, kuten lamppuja ja
peilejä.
[Illustration:
_Kuva 79._ Maljakkojen valmistaminen.
]
[Illustration:
_Kuva 80._ Muinaiskreikkalaisia astiamaalauksia. Naisten askartelua.
]
● =Kauppa.= Teollisuutensa tuotteita ateenalaiset kuljettivat ympäri
tunnettua maailmaa. Heidän saviastiansa olivat kaikkialla haluttua
tavaraa ja hyvässä hinnassa. Myös metalliesineet menivät hyvästi
kaupaksi. Lisäksi ateenalaiset lähettivät ulkomaille myytäväksi öljypuun
hedelmistä puristettua öljyä. Sen sijaan oli Ateenaan tuotava muualta
viljaa, jota ei saatu riittävästi omasta maasta. Tärkeä tuontitavara
olivat myös orjat. Ateenasta tuli Kreikan tärkein kauppakaupunki, ja
Peiraieuksen satama oli aina täynnä lähteviä ja tulevia laivoja. Aikojen
kuluessa asettui Ateenaan ja olletikin Peiraieuksen satamakaupunkiin
ulkomaalaisiakin kauppiaita, niin että niiden lukumäärä vihdoin nousi
kymmeniin tuhansiin. Ateenalaiset antoivat muukalaisten vapaasti
harjoittaa elinkeinojaan, mutta Ateenan kansalaisiksi he eivät päässeet.
□ =Kuinka varakas ateenalainen vietti päivänsä.= Kreikkalaisten asunnot
olivat yksinkertaisia. Ne olivat miltei aina yksikerroksisia. Keskellä
oli pylväskäytävän ympäröimä piha. Toisella puolen pihaa olivat miesten,
toisella naisten huoneet.
Varakas ateenalainen jätti vuoteensa viimeistään auringon noustessa,
minkä jälkeen hän hieroi ruumistansa öljyllä, pesi kasvonsa kylmällä
vedellä, voiteli hyvänhajuisilla voiteilla nenänsä ja korvansa sekä
rasvasi ja kampasi tukkansa. Naisetkin pitivät hyvää huolta
ulkomuodostaan; he kähersivät hiuksensa ja sitoivat ne taidokkaihin
solmuihin sekä käyttivät mielellään ihomaaleja. Ruumiinverhona käyttivät
sekä miehet että naiset, joiden vaatekappaleet verraten vähän erosivat
toisistaan, erilaisia viittoja, joista muutamat vain vaillinaisesti
peittivät ruumiin. Jalkineina olivat sandaalit ilman sukkia. Päähinettä
käytettiin vain matkoilla.
Aamuvalmistusten jälkeen mies lähti askareihinsa.
Auringon ollessa korkeimmillaan nautittiin yksinkertainen väliateria:
keitettyjä vihanneksia, hunajaa sekä mietoa viiniä. Ruokapöydässä
kreikkalaiset eivät istuneet, kuten nykyään on tapana, vaan makasivat
lepovuoteilla nojaten vasempaan kyynärpäähän.
[Illustration:
_Kuva 81._ Kreikkalainen talo.
]
Vapaan miehen askareet olivat monenlaiset. Useilta veivät tieteelliset
ja taiteelliset harrastukset paljon aikaa. Toiset taas riensivät
virkojaan hoitamaan tai kansankokoukseen taikka keräytyivät muutoin
torille tavatakseen tuttujaan ja jutellakseen heidän kanssaan päivän
kysymyksistä. Torin ympärillä sijaitsivat rihkamapuodit, voidekaupat,
kultasepänpajat ja muut tärkeät kauppaliikkeet. Monet kävivät
tarkastamassa tehtaitaan, hoitivat kauppakirjeenvaihtoaan tai lähtivät
maatilaansa katsomaan. Mutta olkoonpa, että ateenalaisella oli kuinka
kiire tahansa, hän ei koskaan laiminlyönyt ruumiinharjoituksiaan. Jollei
hänellä ollut aikaa lähteä metsästysretkille tai harjoituskentälle,
yhdisti hän ruumiinhoidon muihin askareihinsa. Kun esim. tilanhaltija
aamulla lähti kaupungista maatilalleen, suoritti hän tämän matkan jalan,
ja tarkastettuaan töitä sekä annettuaan voutiorjalle tarpeelliset käskyt
hän palasi kävellen, jopa useasti juosten, kaupunkiin.
Pääaterian edellä, joka syötiin vähän ennen auringon laskua,
ateenalainen kylpi. Tämäkin ateria oli yleensä yksinkertainen;
pääruokana oli nyt liha tai kala. Jos oli vieraita, valmistukset
saattoivat kuitenkin olla jonkin verran ylellisemmät. Pidoissa miehet
makasivat lepovuoteillaan seppelöidyin päin. Vieraitten huviksi esiintyi
laulajia, soittajia, tanssijattaria ja temppujen tekijöitä, mutta
useasti katsottiin mieluisammaksi keskustella filosofisista tai muista
kysymyksistä. — Illalla orja saattoi isäntäänsä kotiin, valaisten pimeät
kadut tulisoihdullaan.