Näin äsken miehen muutaman,
jok’ ei ollut muitten malliin,
joka sopinut ei sen rakkahan
pyhän yhteisyyden talliin.
Kun muilta riemu irti läks,
pilajuttu ja leikki kulki,
hän silloin suunsa sulki
ja muuttui miettiväks;
kun muut tuli juhlamielelleen
ylös pilviin nousten kovin,
hän, jos oli mukana, itsekseen
tais torkahdella tovin;
Ja muut kun ratsasti murheellaan
niin fraasein tuskantärkein,
selin kääntyi hän, hymy huulillaan,
koko tärkeyden särkein.
Miesrievusta tietysti koitui niin
pyhän yhteisyyden pilkka,
siks hälle myrkkyä juotettiin
pian tepsiväinen tilkka.
Paha mies ei kuollut kuitenkaan
edes myrkkykuuriin tähän:
sekin keskinkertaisuudessaan
vain sylkemään sai vähän.