Turhaa, turhaa kaikki on,
auttaa heit’ on mahdoton,
tehoa ei tunto, järki;
epäillen he kaiken särki.
Sen he siis on oppineet!
hulluuteensa hukkuneet,
heistä’ ei kokonaista luoda.
Karvas on se kalkki juoda.
Mun on yksin kaikki syy.
Kaikki, kaikki myrkyttyy,
johon kosken käsilläni,
toivoin hyvää tekeväni.
Puutuin ehkä jotakin
jok’ on kaikkein tärkein,
jossa juuret ihmiselon
viihtyy, tuntumatta pelon.
Outo puutos, esiin
astu teoin elävin,
joudu, astu tilalleni,
korjaa huono luomiseni.