Infernon hetki on täyttynyt,
sen portit on auki lyöty nyt,
ulos joukot rynnäkkövalmiit käyvät,
sinitaivahan alle järjestäyvät.
Alust’ aikain paossa piillehet,
he nyt ovat esille tullehet,
he vannoivat loppua maailmalle
ja he polkevat nyt sen jalkainsa alle.
Pois tieltä. Turha on vastustaa.
Hei, kaukana tuolla jo ratsastaa
Infernon poika nuorin,
hän, iskussa sukkelin, suorin,
hän, loistava, syntynyt hävittäjäks,
Infernon edelläkävijäks,
hänen eessään ei suorana seistä
voi ykskään teistä ei meistä.
Hän tullut on teitä kurittamaan,
on vapaus hänellä ratsunaan,
on ohjina oikeus silkka
ja ruoskana kirkas pilkka.
Hänen katseensa heidät puhki syö,
hänen ruoskansa kasvoihinne lyö,
hän Uskonne joukot jakaa
ja Toivon hän kiertää takaa.
Hei katsokaa, hänen jäljissään
käy mustia pilviä vyörymään,
se on meidän, Helvetin uho,
ja sen helmassa piilee tuho.
Se on omaanne, katkua pistävää.
Joko itkettää? Joko yskittää?
Oman tuskanne saitteko maistaa,
epätoivonne katkua haistaa?
On turhaa maan sekä Taivaan työ,
nyt on voittava kipu ja kauhun yö,
ja sen turvissa Inferno niittää
ja laihoa riittää, riittää.
Hei, kuulkaa huutoa enkelten,
kun usvassa lentävät valittaen
ne, itkien kauhua allaan,
ja yskien tukehtumallaan.