Ne tahtovat käydä maailmaan,
ne jo haastavat kapinasta,
ja tuskin heidät hillityks saan
läpi porttien painaumasta.
Hyvä on — en pidätä heitä,
— ma en ole vanginvahti —
nyt käyköön Helvetin mahti
sekin vapauden teitä.
Tämä hullua järjestelmää on
näin maailma kahtia panna:
puol’ toinen, mi käy alla auringon,
elon vettä ei toiselle anna.
He tuolla, he kirjainta seuraa ja sanaa,
oman parhaansa tänne he manaa,
jos kiellettyyn se johti
tai kirosi taivasta kohti.
Ylipäätään suoraa väkeä
he siimana tänne valaa.
Ei ihme, jos mieli äkeä
Infernossa voittaa alaa,
jos tuomitut oikeuttansa kysyy,
moni kostoa hautoo povi.
Se on selvä, ja selvänä pysyy;
nyt auetkohon ovi.
Te siellä, te asujat valkeuden,
pian näätte nyt vierellänne
epätoivonne, kieltonne, kaiken sen,
jonka kätkitte itseltänne.
Valon heimo, sa pelkosi heitä,
oman itsesi meissä tapaat,
sa tartu käsihin meitä,
ole vapaa kuin me oomme vapaat.