Jos onnea ei mulla itselläin,
sun onnessas ma soisin lepääväin,
sun sielussasi riemun-kirkkahassa,
jok’ on mun hoivassani kasvamassa.
Sun onnes hellin käsin kasvatin
ja myrskyiltä sen vaivoin suojasin.
Nyt täysin auennut oot lemmessäsi.
Kuin vahtisolttu valvon vierelläsi.
Ma soisin lepääväni onnessas,
tulikukka, nukahtaisin kuvussas.
Ei, ei! Vain vaalia voin kukintaasi.
— Puutarhur himokas, sa turvaa kukkamaasi!