Kuin sydämeni riemastui
sun, kallis, nähdessäin;
ja sanat kaikki unohtui
mun mielestäin!
Vain tunnevirta lämpöinen
mun rinnastani nous.
ja lainehilla virran sen
mun sydämeni sous.
Jos arkaellen airot käy,
niin kuplii virran vuo,
ja hiljallensa matka käy
sun hengitykses luo.
Ei sanaa kuulu. Kuuluvat
vain lyönnit sydänten.
— Sa venheeseeni astahdat
Niin luottaen.
On kallis lasti matkassani,
sun luottamukses on.
Ma liian suuren lahjan sain.
Oon siihen arvoton.