Siitä asti kun sinut näin,
sekasorto surkea on mielessäin.
Intohimot keitti
liemen tulisen,
hyvät, pahat sekaisin ne patahansa heitti,
loikkien piirissä ympärillä sen.
Poissa oli voima mun tahdostain.
Houkka, sitä balettia katselin vain.
Valmihiksi soppa
joutui niin.
hoilaten se kitahani kaadettiin
ihan joka noppa.
Siitäpä juovuin kerrassaan.
Himot ovat vartijatta valloillaan.
Näin ne miehen raastaa
valittunsa luo.
Pakenetko? Kuuletko? — lempeästi haastaa
paholaiset nuo.
Tahtovat ne kylpeä silmissäs,
himoitsevat sointua äänestäs,
varrellesi köyrtyin
hiipivät ne luo.
ylpeät, ne kesyinä sun etehesi nöyrtyin
huultes mehun juo.