Tulenliekillä leikimme. Nyt sen nään,
vaikk’ aavistaneet sitä emme.
Kuin ennen, me emmehän lienekkään
nyt herroja sydäntemme.
En eilen peljätä tietänyt
tällaista tapausta,
mut’ onpa niinkuin tuntisin nyt
tuhon saapuvan huimausta.
Ikä meidän jos ei lie lapsosten
ikä lemmen ja lemmenvalain,
sitä varmempi lie vesi hiljainen
kai liikkua suurten kalain.
Myös kyllin suorat luontomme lie
ja veremme kyllin kuumat,
ne kun yhteisvoimin meitä vie,
ei auttane järjen tuumat.
No, tulkoon tuho, jos tuleva on,
ihan aavistamatt’ ei se tulle.
Mut laulun tään panen piilohon.
Sitä en edes näytä sulle.