Metsätieltä soivat kulkuset
niinkuin muistot ikimennehet.
Laaja hankivaippa verhoaa
vanhaa nukkunutta maailmaa,
jonka yllä tähdet korkeat
tuntehettomina tuikkivat.
Jossain metsähiiri vikisee
— kärppä ehkä kurjaa runtelee.
Jänön parkaisun sa kuulit kai?
— kettu ehkä saaliin siitä sai.
Vait on taasen metsän hämäryys.
Pakkanen vain puheenvuoron pyys,
halki raikahutti järven jään
kietoin rannat pitkään jylinään.
Saalihiltaan loikkaa kärppä pois,
kettu laukkaa niinkuin kuolo ois.
Kiihtyy kirpelöivä pakkanen.
Sammunut on ääni kulkusen.